Mulla kaikki hyvin on

Onnea on rakastava mies, täydellinen poika, oma koti ja laskujen jälkeen rahaa tilillä.

Nämä kaikki mullahan on, miksi siis huoli? 

Suurimmat huolet ovat, että jäätäisiin työttömiksi. Ei rahaa edes niihin laskuihin, saatika ruokaan. Kyllähän meillä on omat vanhemmat ja sukulaiset jotka auttavat jos näin kävisi, mutta silti se pelko polttelee perseen alla. J:kin juuri aloitti uudessa työssä, mitä jos se ei jatkukaan? Taas oltaisiin lähtöpisteessä. Mä en halua vielä laittaa poikaa hoitoon ja palata täysin työelämään. Pyry vaan on liian pieni. Ja ei kai se päivähoitokaan ilmaista ole?

Mitäs sitten jos sairastutaan? Siis ei mitään perus flunssaa vaan ihan oikeasti? Perus terveydenhuolto nyt ilmaista on, mutta jos kävisikin jotain isompaa?

Lähiaikoina musta on tullut kunnon stressipallo. Stressaan ja kannan huolta ihan mitättömistäkin asioista.

Kaikki kun voi muuttua ihan päivässä. Ja ehkä se, että tietää mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan, saa huolen valloilleen. Vaikka suurin osa asioista on tällä hetkellä parhain päin, sitä silti vaan toivoo parasta ja pelkää pahinta.

Mä oon tällä hetkellä kyllä tyytyväinen mun elämään. Mä olen terve ja onnellinen. Erittäin onnellinen.

Mitä huominen ottaa, antaa 

sitä tänään vielä et voi kantaa 

eikä ne murheet meihin yllä

                     ...

Älä pelkoa tulevaisuuden 

älä onnen tai onnettomuuden 

me olemme tässä ja nyt ja se riittää.