Huomasin, että lukijoita on kasautunut peräti jo 50! Sehän on puolet sadasta. Hurjaa, sillä en koskaan kuvitellut että blogini keräisi edes kymmentä lukijaa.
Olen tyytyväinen, että blogini on pysynyt pienenä, sillä en halua ottaa tästä mitään työtä tai päänvaivaa itselleni. Kirjoitan omaan tahtiini, miten ehdin ja jaksan enkä hutiloiden pikaisia postauksia. Luen tekstit muutaman kerran läpi ennen kuin ne julkaisen, ja osa on pysynyt jo kauan luonnoksien puolella.
Teen tätä kuitenkin pääsääntöisesti itselleni, vähän kuin päiväkirjaa. Siksi osa teksteistä onkin vain minun nähtävänä aran materiaalin takia. On mukava silti huomata, että noinkin moni on kiinnostunut siitä, mitä mä ja mun perhe tehdään viikottain ja millaista meidän elämä on.
On myös mukava välillä huomata saaneensa kommentteja, että jokin mun teksti on kiinnostanut sen verran, että siitä pystyy muiden kanssa keskustelemaan.
Kauan mä ajattelin tätä vielä tehdä, se jääköön nähtäväksi. Tällä hetkellä mulla ainakin on vielä hyvä fiilis tästä, ja jaksan viikottain avata bloggerin ja kirjoittaa tänne jotain. Tai edes joka toinen viikko.
Jos siis haet luettavaksesi sellaista blogia, joka päivittyy päivittäin, älä turhaan liity tämän blogin lukijaksi. Koska mulla ei riitä aika päivittäin rustailemaan (nostan hattua niille, jotka ehtivät), eikä mulla roiku kamera kaulassa joka ikisellä lenkillä tai kauppareissulla. Joten kuvattomiakin postauksia tämä blogi sisältää. Tämä on yksi niistä.
Ihania lukijoita mulla on tähän asti ollut! Toivotan myös uudet lukijat tervetulleiksi, toivottavasti pidätte lukemastanne! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti