Puoli sataa

Huomasin, että lukijoita on kasautunut peräti jo 50! Sehän on puolet sadasta. Hurjaa, sillä en koskaan kuvitellut että blogini keräisi edes kymmentä lukijaa. 

Olen tyytyväinen, että blogini on pysynyt pienenä, sillä en halua ottaa tästä mitään työtä tai päänvaivaa itselleni. Kirjoitan omaan tahtiini, miten ehdin ja jaksan enkä hutiloiden pikaisia postauksia. Luen tekstit muutaman kerran läpi ennen kuin ne julkaisen, ja osa on pysynyt jo kauan luonnoksien puolella.

Teen tätä kuitenkin pääsääntöisesti itselleni, vähän kuin päiväkirjaa. Siksi osa teksteistä onkin vain minun nähtävänä aran materiaalin takia. On mukava silti huomata, että noinkin moni on kiinnostunut siitä, mitä mä ja mun perhe tehdään viikottain ja millaista meidän elämä on.

On myös mukava välillä huomata saaneensa kommentteja, että jokin mun teksti on kiinnostanut sen verran, että siitä pystyy muiden kanssa keskustelemaan.

Kauan mä ajattelin tätä vielä tehdä, se jääköön nähtäväksi. Tällä hetkellä mulla ainakin on vielä hyvä fiilis tästä, ja jaksan viikottain avata bloggerin ja kirjoittaa tänne jotain. Tai edes joka toinen viikko. 

Jos siis haet luettavaksesi sellaista blogia, joka päivittyy päivittäin, älä turhaan liity tämän blogin lukijaksi. Koska mulla ei riitä aika päivittäin rustailemaan (nostan hattua niille, jotka ehtivät), eikä mulla roiku kamera kaulassa joka ikisellä lenkillä tai kauppareissulla. Joten kuvattomiakin postauksia tämä blogi sisältää. Tämä on yksi niistä.

Ihania lukijoita mulla on tähän asti ollut! Toivotan myös uudet lukijat tervetulleiksi, toivottavasti pidätte lukemastanne! <3

Aamupalalla puuroa? Tuskin!

Niinkuin olen jo aikaisemmin todennut, pääsääntöisesti Pyry syö tällä hetkellä samaa ruokaa, kun me aikuisetkin. Myös aamupalalla. Eli aamupalalla on vaihtoehtoisesti ruisleipää tai karjalanpiirakkaa, kylkeen hedelmiä ja/tai talkmuruja. Toi setti on siis aika perus minkä Pyry syö aamuisin. Koska puuro vaan on YÖK tällä hetkellä. Vauvojen riisipuuro menis kyllä ja mannapuuro, mut perus kaurapuuro on ehdoton nounou.

Iltapalaksi Pyry syö millon mitäkin. Aika samoja annoksia kun aamuisin, hedelmien tilalla välillä kurkkua/porkkanaa. Ajattelin kuitenkin tähän postaukseen koota välipaloja/aamu-iltapaloja, joita Pyrykin välillä saa jos mikään muu ei mene alas. Näitä on siis hyvä tehdä jos vaikka se puuro alkaa tökkimään. Näitä on myös hyvä ottaa mukaan reissuun!


Tää on monessa perheessä suosittu ja tunnettu; Apinaneväs!:

-1 muussattu banaani
-n. 3/4 dl kaurahiutaleita
-1 tl öljyä (kookosöljy hyvää, muukin käy toki)
-ripaus kanelia (ei pakollinen)

Sekoita muussatun banaanin joukkoon kaurahiutaleet, määrää voi muunnella niin, että mössöstä tulee taikinamaista. Öljy ja kaneli joukkoon ja sen jälkeen muotoile taikinasta pötköjä ja paista 200 asteessa 15min.


Helpot kaurasämpylät, n. 10 kpl:

-0,5l vettä
-0,5 dl rypsiöljyä
-1 tl sokeria tai siirappia
-2 dl kaurahiutaleita
-1 ps kuivahiivaa
-n. 7 dl sämpyläjauhoja

Lämmitä vesi hieman kädenlämpöistä lämpimämmäksi. Kaada se isoo kulhoon, lisää rypsiöljy, sokeri tai siirappi ja kaurahiutaleet. Sekoita haarukalla. Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja ja lisää taikinaan. Sekoita haarukalla. Lisää jauhoja vähitellen niin, että taikinaa pystyy sekoittamaan haarukalla koko ajan. Kun taikinaan ei laiteta liikaa jauhoja, sämpylöistä tulee ihanan kuohkeita.
Anna taikinan kohota liinan alla vedottomassa paikassa.
Tee kohonneesta tainikasta lusikalla kasoja pellille leivinpaperin päälle. Näitä sämpylöitä ei siis pyöritellä! Paista 225-asteisen uunin keskitasossa 20 minuuttia.


Banaaniletut:

Laita 1 banaani ja 1 kananmuna blenderiin ja sekoita. Paista pieniä lettuja pannulla öljyssä. Mausteeksi voi laittaa esim. kardemummaa.


Muita perusvälipaloja:

Luomu riisikakut (suolattomia ovat)
Kohmeiset marjat
Hedelmät
Talk-murut
Kuivattu aprikoosi


Tässä taas muutama ohje teille! Lisää on tulossa jos nämä vaan teille maistuvat! ;)

Mulla kaikki hyvin on

Onnea on rakastava mies, täydellinen poika, oma koti ja laskujen jälkeen rahaa tilillä.

Nämä kaikki mullahan on, miksi siis huoli? 

Suurimmat huolet ovat, että jäätäisiin työttömiksi. Ei rahaa edes niihin laskuihin, saatika ruokaan. Kyllähän meillä on omat vanhemmat ja sukulaiset jotka auttavat jos näin kävisi, mutta silti se pelko polttelee perseen alla. J:kin juuri aloitti uudessa työssä, mitä jos se ei jatkukaan? Taas oltaisiin lähtöpisteessä. Mä en halua vielä laittaa poikaa hoitoon ja palata täysin työelämään. Pyry vaan on liian pieni. Ja ei kai se päivähoitokaan ilmaista ole?

Mitäs sitten jos sairastutaan? Siis ei mitään perus flunssaa vaan ihan oikeasti? Perus terveydenhuolto nyt ilmaista on, mutta jos kävisikin jotain isompaa?

Lähiaikoina musta on tullut kunnon stressipallo. Stressaan ja kannan huolta ihan mitättömistäkin asioista.

Kaikki kun voi muuttua ihan päivässä. Ja ehkä se, että tietää mitä lähitulevaisuus tuo tullessaan, saa huolen valloilleen. Vaikka suurin osa asioista on tällä hetkellä parhain päin, sitä silti vaan toivoo parasta ja pelkää pahinta.

Mä oon tällä hetkellä kyllä tyytyväinen mun elämään. Mä olen terve ja onnellinen. Erittäin onnellinen.

Mitä huominen ottaa, antaa 

sitä tänään vielä et voi kantaa 

eikä ne murheet meihin yllä

                     ...

Älä pelkoa tulevaisuuden 

älä onnen tai onnettomuuden 

me olemme tässä ja nyt ja se riittää.

Yliluonnollisuus

Tiedättekö sen tunteen, kun vauva/lapsi ruokapöydässä alkaa katsomaan teidän ohitse, nauraa ja vilkuttaa? 

Tai kesken leikin alkaa tuijottamaan nurkkaan ja osoittamaan?

Kysyy teiltä "äiti, kuka tuo mies tuolla on?"

Illalla sängyssään hihittelee ja kun menet kysymään mikä on niin hauskaa niin vastaus on "pappa kertoi hauskan vitsin!" - Niin, se edesmennyt pappa.

Sanotaan, että vauvoilla/lapsilla on taito nähdä jotain, mitä me aikuiset emme välttämättä näe. Mä kutsun sitä taidoksi, koska mun mielestä siinä ei ole mitään pelättävää, päinvastoin. Sanotaan myös, että tämä taito häviää iän myötä, lapsi unohtaa sen tai ei osaa enään käyttää sitä. Kaikilta se ei häviä.

Toki, osa voi myös olla lapsen mielikuvitelmaa, sitä en kiellä.

Mä tuolla somessa kiinnitin huomiota tälläiseen viestiketjuun, jossa kysyttiin onko ihmisille tapahtunut jotain yliluonnollista. Mielenkiinnosta aloin ketjua selailemaan ja huomasin, että melko paljon oli erilaisia tapauksia. Kyllä jotkut tarinat nosti munkin niskakarvat pystyyn, mutta niin kauan kun tälläinen yliluonnollisuus on hyvää, se ei mua pelota. 
Kauhuleffat on mun mielestä kauheen mielenkiintoisia (tositapahtumiin pohjautuvat), vaikkakin viltin takaata niitä katson. Paranormal Activity -elokuvat kiinnostaa mua ihan hirveesti, mutta en oo tainnut yhtäkään nähdä kokonaisuudessaan, kun suurimman osan leffasta oon viettänyt siellä viltin takana. Mä luulen, että se johtuu siitä että uskon yliluonnollisiin asioihin. Siksi mua jälkeenpäin pelottaa ne elokuvat. Koska niissä on pahaa yliluonnollisuutta.

Aika moni ihminen ei tälläiseen kuitenkaan usko. Mutta mites sitten, jos heidän lapset sanovat nähneensä jotain? Kieltävätkö nämä ihmiset sen, koska eivät itse usko? Tämäkin on varmasti yksi syy, miksi jotkut lapset lopettavat asioiden näkemisen. Koska heiltä kielletään se, mitä he näkevät.

Vaikkakin kyse olisi mielikuvituksesta, mä en sitä voisi kieltää. Jos Pyry katsoo mun ohi ruokapöydässä ja vilkuttaa katon rajaan, mä oon kysyny, että kukas siellä on. Myös käännyn, ja vilkutan "heihei" Pyryn kanssa. 

Jos Pyry vanhemmalla iällä jotain näkisi, ja kysyisi multa "äiti, kuka tuo mies on?" en sanoisi että "ei siellä ketään ole". Vaan kysyisin, että "onko se joku tuttu?" - "hymyileekö hän?" - "haluaako hän hyvää?". Miksi kieltää lapselta jotain, mitä hän näkee? 

Ja mietin näitä ketkä ei usko. Mieti jos lapsi oikeasti näkee jotain, ja sanoo että "äiti kato, kuka toi mies on?" tms. ja sä meet sanomaan lapselle, että "ei siellä mitään ole". Mieti lapsen kannalta. Se näkee jonkun, mutta äiti sanoo ettei siellä mitään oo. Oma mielenterveyshän siinä voi järkkyä kun näät jotain minkä olemassaolon toinen kieltää.

Mä kyllä ymmärrän, että niiden jotka ei oo kokenut mitään yliluonnollista,  on vaikea lähteä uskomaankaan mitään sellaista. 

Mulle itselle ei oo tapahtunut tavallaan mitään, oon nähnyt vain unia jotka myöhemmin käyneet toteen. Yleensä unet ovat enneunia jonkun kuolemasta. Ensimmäisillä kerroilla en siihen uskonut, mutta parin kerran jälkeen siihen oli pakko uskoa. Vastaan on tullut myös yksi sukulainen, se oli aika pelottavaa kun ei tiennyt, tapahtuuko se vai ei. Myös erään ystävän luona ollessa käsipeili on tasaiselta hyllyltä tippunut lattialle. Tälle ystävälle on tapahtunut paljon tälläistä, ja mä uskon siihen. Mutta en usko, että kukaan hänelle pahaa haluaa.

Uskon suojelusenkeleihin ja ihmisiin, jotka kuollessaan ovat jääneet johonkin välitilaan, koska eivät ole saaneet mahdollisuutta sanoa hyvästi. Tai heiltä on jäänyt jotain näkemättä. Uskon myös demoneihin ja pahoihin henkiin, ja ne asiat mua pelottaa. Esimerkiksi spiritismi saa mun niskakarvat pystyyn, pelkkä sen ajatteleminen. 


Mites te lukijat, onko teille sattunut jotain yliluonnollista, tai uskotteko sellaiseen?

Food before age 1 is just for fun!

Hieman venähtänyt tämän postauksen julkaiseminen, se on kyllä pyöriny tuolla luonnoksissa, mutta en vaan oon saanut aikaiseksi loppuun asti kirjoittaa.

Tässä siis muutama resepti aloitteleville sormiruokailijoille, ja myös vinkkejä aloittelijoille.

Näillä Pyrykin aloitti 3, kohta 4kk sitten, nykyään syö meidän kanssa jo samaa ruokaa, suolattomana! Ruuissa käytän normaalia laktoositonta maitoa/kermaa, ja hyvin on vatsa kestänyt. En ole Pyrylle enään omia ruokia tehnyt kun kerran hyvin vatsa pieniä määriä kestänyt. Kohta pikkuhiljaa saadaan siirtyä hapanmaitotuotteisiinkin, raejuustoa on hieman jo maistellut.

• Tavallinen makaronilaatikko: 

Muuten normaalisti, mutta nesteenä äidinmaito tai vähän vedellä ohennettu suolaton tomaattimurska.

• Jauhelihapyörykät tai -pihvit: 

- Runsas desi kaurahiutaleita
- 2dl vettä
- 1 kananmuna
- 400g jauhelihaa
- pieni purkki suolatonta tomaattimurskaa/pyrettä
- porkkana raastettuna
- ripaus paprikajauhetta, ruohosipulia ja persiliaa

Turvota kaurahiutaleita vedessä n. 10min. Lisää kananmuna, jauheliha, tomaattimurska ja porkkanaraaste. Mausta. Pyöritä palloiksi tai muotoile pihveiksi ja paista uunissa 175 asteessa kypsiksi (-> kun väriä on tullut pintaan)

• Broilerin jauheliha-kasvismurekepihvit:

- 400g broilerin jauhelihaa
- 0,5dl korppujauhoja
- 0,75dl vettä
- 40g sipulia (puolikas)
- 75g kurkkua
- 75g porkkanaa
- 1tl timjamia
- 1 kananmuna
- mustapippuria

Sekoita korppujauhot ja vesi ja anna turvota hetken aikaa. Hienonna sipuli ja kypsennä se mikrossa. Anna jäähtyä. Raasta tai kuutioi kurkku. Raasta porkkana hienoksi. Sekoita mausteet ja muna korppujauhoseokseen ja lisää joukkoon huoneenlämpöinen broilerin jauheliha ja kasvikset. Sekoita hyvin. Muotoile vedellä kostutetuin käsin murekemassasta 10 samankokoista matalaa pihviä ja nosta ne leivinpaperille. Kypsennä 225 asteessa noin 20min.

• Broilerpyörykät:

- n. 1dl kaurahiutaleita
- 2dl vettä
- 400g broilerin jauhelihaa
- 1 kananmuna
- hienonnettu sipuli
- paprikajauhe
- valkopippuri

Turvota kaurahiutaleet ja vesi. Lisää joukkoon loput ainekset ja mausta. Pyörittele palloiksi ja paista uunissa 175 asteessa kypsäksi.

• Pitsa:

- Tavallisella pohjalla (vettä, hiivaa, öljyä, jauhoja, ilman suolaa ja sokeria), päälle esim. tomaattia (murskana, soseena, miten vain, suolattomana), kananmuna, ananasta, porkkanaraastetta, jauhelihaa, 10 kk alkaen raejuustoa, (puna-)sipulia, kesäkurpitsaraastetta jne.

Paista 200 asteessa n. 10-12min, kunnes saanut väriä pintaan.

• Italianpata:

- 400 g jauhelihaa
- 1 sipuli
- 1-2 valkosipulinkynttä
- tomaattimurskaa
- 2dl vettä
- suolaton kasvisliemikuutio
- täysjyväspagettia pieneksi pilkottuna
- 1 pss herne-maissi-porkkana

Laita jauheliha ja sipulit pannulle ja paista melkein kypsäksi. Lisää tomattimurskaa, (pienille pahvipaketissa, sillä tölkit ovat kieltolistalla), pari dl vettä, herbamare tai muu lähes suolaton kasvisliemikuutio ja täysjyväspagettia pieneksi pilkottuna. Vetta on hyvä lisätä niin että spagetit peittyvät. Anna muhia 7min. Lisää 1-2 pussillista herne-maissi-porkkanaa ja anna porista vielä n. 5min. Voi haudutella pitempäänkin.

• Lohipihvit:

- 1dl korppujauhoja
- 300g hienonnettua lohifilettä
- 1 sipuli
- 1tl sitruunamehua
- ripaus mustapippuria
- 1 kananmuna
- öljyä paistamiseen

Yhdistä kaikki aineet. Muotoile pihvejä ja laita 5-10 min. jääkaappiin maustumaan. Paista pannulla tai uunissa 175 kunnes ovat kypsiä. Dippikastikkeen voi tehdä turkkilaisesta jugurtista jossa sitruunamehua, tilliä tai kevätsipulia.

Siinä muutama ruokaohje. Aamu- ilta- ja välipala vinkkejä muutama:

• "Puurorieskat", puuron voi leipoa leiväksi ja sotku vähenee:

- 3 dl kaurahiutaleita
- omenaraastetta sellanen reilu puolikas omena
- 2dl omenamehua
- liraus öljyä
- 1/2 tl soodaa

Kaikki kulhossa sekaisin, levitetään lusikalla pellille 9 pientä rieskaa, paistetaan vartti 250 asteessa.

• Banaanileipä:

- 1 muussattu banaani
- 1dl vettä/maitoa

-> sekoita lusikalla

- 1dl jauhoa
- ripsu vaniljaa ja kanelia
-> sekoita taas

kaurahiutaleita n. 1,5dl
-> sekoita vielä joukkoon (varoen, ettei mee ihan liisteriks) ja muotoile n. 1,5cm paksuksi lätyksi ja paista uunissa sen verran, että tulee hiukan väriä pintaan (n. 15min).

• Herkkupannari:

- 1 muussattu banaani
- 1rkl riisijauhoa
- 1rkl mantelijauhoa
- 2rkl turkkilaista jukurttia
- 1 muna

Kaikki kunnolla sekasin ja pannulla (kookos)öljyssä kypsäksi. Päälle voi laittaa marjasosetta "hilloksi".


Välipaloina voi antaa myös hedelmiä (omenaa, päärynää, banaania jne.), talk-muruja, ruisleipää, luomu riisikakkuja, marjoja jne. 
Pyry syö usein aamupalaksi ruisleipää/karjalanpiirakkaa (jota ei mielellään ennenkun on hapanmaitotuotteita annettu, ja vähäsuolainen vaihtoehto), talk-muruja ja hedelmiä, jos puuro ei jostain syystä maistu. Ja kivaa vaihtelua aamu- tai iltapalalle kun ei aina saa sitä tylsää puuroa.

Sormiruokailua ei suositella aloitettavan alle 6kk ikäisellä lapsella. Vauva on valmis sormiruokailuun, kun kaikki alla olevat ehdot täyttyvät:

- vauva on kiinnostunut ruoasta ja haluaa syödä 
- vauva osaa istua itse tai kevyesti tuettuna
* HUOM! Fysioterapeutit suosittelevat vauvan istuttamista kovalla alustalla yleensä vasta kun vauva nousee itse istumaan. Suorassa oleminen on turvallisuuden kannalta toki tärkeimpiä asioista, mutta vauva voi istua suorassa myös vanhemman sylissä, ja näin syömisen aloittaminen on myös ergonomisempaa vauvalle. Yleensä vauvat osaavat istua itse vasta noin 8 kuukauden iässä (toki poikkeuksia on).*
- lapsi osaa tarttua itse pöydällä olevaan ruokaan ja viedä sen suuhunsa
- kielirefleksi on kadonnut, eli vauva ei tunge kielellä ruokaa ulos suustaan refleksinomaisesti 
- (vauva on kuusi kuukautta vanha. Tämä suluissa, koska toisen mielipiteen mukaan ohjeikä on viitteellinen ja myös vauvan suolisto on valmis kiinteän ruuan aloittamiseen kun yllämainitut ehdot täyttyvät).


Tää on asia josta voisin paasata vaikka koko päivän, mutta en tiedä, mitä kaikkea tähän enään kirjoittaisin. Joten jätäthän kommentin, jos jokin asia jäi askarruttamaan tai sinulla on jotain kysyttävää!

 

"Kauhea" vauva-aika?

Kun tulin raskaaksi Pyrystä, sain kauheasti onnitteluja ja iloisia ilmeitä. Hetken aikaa. Jossain kohtaa ne muuttuivat lauseiksi, jotka saivat mut ihmettelemään että miksi ihmiset tekee lapsia, jos se kerran on noin hirveetä? Lauseita, joita kuulin, olivat esimerkiksi:

"Varaudu sit siihen, että oot koko ajan väsynyt"
"Ja J on väsynyt kanssa"
"Teijän parisuhde voi kariutua, koska teillä ei oo enään aikaa toisillenne"
"Sä tuut olemaan koko ajan kärttynen"
"Saat nukkua kokonaisen yön ehkä kun vauva on vuoden vanha"
"Teillä on koko ajan sotkusta"
"Et huolehdi itsestäs, naama rupsahtaa ja hiukset on koko ajan paskaset ja miten sattuu"

Onko mun korvat ainoat, jotka särähtää lukiessa noita lauseita? Onko vauva-aika jollain oikeesti muka noin hirveetä, vai yritettiinkö mua vaan pelotella?
Niin tai näin, kumpikaan vaihtoehto ei kovin positiivista kuvaa vauva-arjesta anna.

-Ei, mä en ole koko ajan väsynyt. Vain aamuisin, mutta niin oon ollut ennen Pyryäkin.
-J ei ole väsynyt, se nukkuu 80% täysiä öitä, koska omaa ehkä maailman parhaimmat unenlahjat. (Mistä niitä saa?)
-Meijän parisuhde ei oo kariutunu, päinvastoin. Mentiinhän me naimisiinki, Pyryn jälkeen. Aikaa meillä on toisillemme sopivasti, ja enemmän sitä saa tekemällä.
-En mä koko aikaa oo kärttynen, vaan sillon jos mua ärsyttää joku asia. Ja sekin tuskin koskaan johtuu Pyrystä.
-Mä oon nukkunu monta kokonaista yötä tän 9kk aikana.
-Meillä ei oo varmaan ikinä sotkusta, koska oon J:n sanojen mukaan siivoushullu. (En oo.)
-Enpä oo ainakaan ite huomannu naaman rupsahtuneisuutta ja hiukset ehdin pesemään joka päivä. Ja jopa laittaa ne hyvin jos ulos neljän seinän sisältä lähdetään.

Miksi tulevia äitejä "pelotellaan" vauva-arjesta? Luulisi heillä olevan muutenkin stressiä, niin sen lisäksi jo äitinä olevat aiheuttavat lisää murhetta kertomalla kuinka "hirveää" lasten saanti on.

Miksei voi kertoa vain niitä positiivisia puolia? Ei jokainen lapsi kuitenkaan ole samanlainen. Ja ymmärrän, että ei kaikkien vauva-arki ole ruusuilla tanssimista ja jos jollakin on hermo välillä kireellä, mutta nekö on ainoat asiat joita voi ilmaista?

Toki minäkin olen hyviä puolia kuullut ja loinkin omat mielipiteeni asioista, mutta kaikki eivät myöskään ajattele samalla tavalla kun minä, ja ottavat jotkut lauseet ihan tosissaan. Varsinkin hormoonihuuruissa.

On mullakin vaikeita hetkiä ollut Pyryn kanssa, mutta se on ehkä 20% koko vauva-ajasta. Loput 80% on onnelista, palkitsevaa ja ihanaa. On ihanaa olla äiti, on ihanaa nähdä oman lapsensa kasvavan ja huolehtia pienestä kun hällä on paha olla.