Toivepostaus: Pyryn synnytyskertomus

Pyryn synnyttyä, en kirjoittanut blogiini tarkkaa synnytyskertomusta, vaikka sitä multa usein pyydettiinkin. En edes oikeastaan tiedä miksi, sillä synnytyksestä jäi todella positiivinen fiilis vaikka pitkä olikin. Enkä koe, että se olisi liian henkilökohtainen, sillä en kuitenkaan aio ihan jokaista yksityiskohtaa selostaa. 

Pyry syntyi maanantaina 30.12.2013 klo 19:43, mutta tapahtumat alkoivat jo perjantaina....


Perjantai 28.12.2013, rv 38+6:

Kävin ihan tavallisella neuvolakäynnillä. Siellä kuunneltiin sydänääniä ja mitattiin sf-mittaa, sekä arviota siitä, kuinka suuri (pieni) vauva tulisi olemaan syntyessään. Edelleen verenpaineet korkealla ja arvot heittelee, edelleen siis lievä raskausmyrkytys päällä, joka todettiin jo muistaakseni rv 37. Yhtäkkiä pöydällä makoillessani neuvolatäti sanoi "Ohhoh!" Mun katse oli vähintäänkin hätääntyneen kysyvä, mutta ennenkuin suuta ehdin avata, neuvolatäti jatkoi: "Vauvan pää on todella alhaalle kiinnittynyt, luulen että tämä poika syntyy vielä tämän vuoden puolella!" - "Eikä synny", ajattelin mielessäni, vaikkakin itselläkin oli ollut jo muutaman päivän hassu tunne. Neuvolasta kotiin tullessani, löysin eteisen lattialta jotain, mikä nosti mun sydämen kurkkuun. Koiramme makasi siinä yltäpäältä veressä, ei heiluttanut häntää tai ollut muutenkaan innokas oma itsensä, makasi vain ja ulisi.

Tässä kuva toisesta koivesta. Tämän, ja paljon muuta D sai aikaan 45 minuutissa.

Soitin samantien eläinlääkäriin ja selitin tilanteen. Vastauksena sain käskyn jättää vehnän ja maitotuotteet Domilta pois, sillä epäiltiin allergiaa. Putsasin Domin haavat ja laitoin leikkauksesta jääneen kaukalon päähän. Sitten aloinkin siivoomaan veritahroja, joita oli ympäri kämppää ja muutenkin järjestämään paikkoja, kun kaikki oli ihan hujanhajan. Lopetin kuitenkin aika nopeaan, sillä alkoi supistaa.


Lauantai 28.12.2013, rv 39+0:

Herättiin tavalliseen tapaan aamulla ja alettiin laittamaan aamupalaa. Touhuiltiin ja lähdettiin käymään kaupassa. Takasin tullessa meitä odotti vastassa sama, mikä mua edellisenä päivänä. Tällä kertaa ehkä pahempanakin. Kauluri oli revitty ja rikottu, kyynärpäät ja tassut jyrsitty auki, karvaa oli siellä täällä sekä verta. Ajattelin, että ei tämä kyllä mitään allergiaa voi olla. Aloin soittamaan läpi päivystäviä eläinlääkäreitä ja meidät otettiin vastaan Saukkolaan, jossa jouduimme kyllä jonkin aikaa odottamaan. Eläinlääkäri teki yhden testin, jonka jälkeen totesi Domilla olevan kapi. Oltiin vähän aikaa monttu auki, että miten se voi olla mahdollista. Eläinlääkäri sanoi, ettei siihen välttämättä tarvitse fyysista kosketusta kapisen eläimen kanssa. Saatiin osa lääkkeistä eläinlääkäriltä mukaan, sekä uusi kauluri, loput haettiin apteekista. Kotiin tullessa putsattiin haavat ja annettiin lääkkeet, jotka alkoivat huomattavan nopeasti auttamaan.

Minä jälleen aloin siivoomaan hullunlailla, sillä sotku oli kämpässä melkoinen. J sanoikin, että "lopeta nyt toi siivoominen, synnytät vielä", johon vastasin vain "enkä synnytä!" Siinä vaiheessa en tiennyt mitä yö toisi tullessaan...


Sunnuntai 29.12.2013, rv 39+1:

Aamuyöllä 4 aikaan heräsin pistävään tunteeseen vasemmalla kyljellä. Ajattelin sen johtuvan nikamista, jotka multa on menneet huonoon kuntoon silloin, kun pelasin jääkiekkoa. Vaihdoin kylkeä ja seuraava ajatus olikin "huoh, kauhee pissahätä". Nousin ylös sängystä, ja tunsin kuinka jotain valahti housuun. Ajattelin ensimmäisenä, että "ei helkkari kusinko mä housuun?!" Kipitin vessaan ja tajusin, että eihän tämä mitään pissaa ole. Huusin J:n vessan ovelle sanoen "mulla taitaa tulla lapsivettä". Unenpöpperöinen J kysyy, että täytyykö lähteä. Sanoin, että no ei kai kun ei supista, tuntuu vaan pientä pistosta välillä mahassa ja selässä. (Niin, eli supisti. Mutta mun supistukset olivat koko ajan joko todella heikkoja, tai sitten mulla on korkea kipukynnys) Sanoin J:lle vain että en kehtaa sinne tähän aikaan soittaa, soitan sitten aamulla 7. ?!?!? Nyt kun mä mietin, niin mitä helvettiä. En oo kehdannu soittaa sairaalaan klo 4 aamuyöllä jossa ihmiset on töissä, mutta oon kuitenkin kehdannut laittaa viestiä äitille ja parille kaverille?? En tajua. Näitä pistoksia tuli n. 8-10min välein, säännöllisen epäsäännöllisesti.

klo 7 aamulla sitten kehtasin sairaalaan soittaa, josta mulle sanottiin että voidaan klo 15-16 välillä tulla sinne, tai jos on tarve niin aikaisemmin. J jatkoi unia, mä supistusten kellottamista ja puhelimella räpläämistä. Ylös noustiin klo 11 aikoihin, ja minä tapani mukaan aamupalan jälkeen aloin siivoomaan. Ei, en siivoa normaalisti joka päivä, mutta ajattelin että se voisi edistää supistusten tuloa, jotka eivät koventuneet tai tihentyneet. Klo 16 soitin sairaalaan ja sieltä pyydettiin tulemaan käyrille. Jotenkin turhautti, sillä ei ollut sellainen fiilis, että pitäisi synnyttää. Käyrillä olin klo 16.30-18, jonka jälkeen sanottiin, että voidaan käydä ottamassa vauhtia jostain. Nousin sängyltä ja siinä vaiheessa lapsivettä lorahti kunnolla, ja mulle sanottiin, että yöks on nyt sitten osastolle tultava. Ja koska myrkytys oli päällä, ennen osastolle tuloa täytyisi käydä antamassa verinäyte ja kattomassa tulehdusarvot.

Lähdettiin J:n kanssa Subwayn kautta J:n porukoille, jotka asuivat lähellä sairaalaa. Mun isä oli tullut meille katsomaan D:tä, sillä sitä ei voinut toisen koiran takia viedä porukoille, jottei kapi tartu. Katsottiin jotain leffaa J:n porukoilla, ja supistuksia tuli edelleen, hieman voimakkaampina kuin aikaisemmin, mutta kuitenkin sellaisia jotka kestin hyvin. Vähän ennen klo 21 lähdettiin takaisin sairaalalle. Siellä kävin labrassa ensin antamassa näytteet ja sen jälkeen suunnattiin osastolle. Tässä vaiheessa mun selkä alkoi olemaan todella kipeä, niiden nikamien takia. Olisin halunnut laittaa tukivyön ja sen sisälle vielä lämpötyynyn, jotta hermokipu olisi lähtenyt pois. Se on noin 10 kertaa pahempi kipu kuin yksikään supistus. Ja siitä syystä varmaan supistuskivut olivat lievempiä, koska ensisijaisesti tunsin vain hermokivun. Osastolla olin käyrillä monen monta tuntia. Klo 23 aikoihin kätilö tuli sanomaan, että J:n pitäisi lähteä kotiin yöksi, sillä osastolla oli hieman tunkua, ja jos joku synnyttäisi, joutuisi J luovuttamaan sänkynsä hänelle. Joten katsottiin parhaaksi, että J menisi kotiin nukkumaan, ettei yöllä tarvisi lähteä jos joku tulisi. Samalla kätilö kysyi tarvitsenko kivunlievitystä geelityynyn lisäksi, sanoin että no jos Panadolia hermokipuun saan. En saanut, sillä olin jo kotona itse ottanut ja siitä oli niin vähän aikaa. Kätilö ehdotti akupunktiota, johon sitten J loppupeleissä ennen lähtöään sai mut suostumaan.

Akupunktio tultiin antamaan puolenyön aikaan, ja se kyllä auttoi, vaikka skeptinen olinkin koko asiasta. Piikit mulla oli kehossa puoli tuntia. Tämän jälkeen kävin suihkussa, jossa viihdyin valehtelematta reilun tunnin. Sain unen päästä kiinni klo 3 aikaan yöllä, olinhan jo kuitenkin hereillä ollut melkein 24h. Kauaa en saanut nukkua, sillä kätilö tuli herättelemään klo 6 aikaan, että pitäisi käyrille laittaa.


Maanantai 30.12.2013, rv 39+2:

Vaikka olin väsynyt, en pystynyt enään nukkumaan. Laitoin J:lle viestiä, ja hän saapui sairaalaan klo 8 aikaan aamulla, sillon taisin yrittää syödä aamupalaa. Tästä eteenpäin mun muisti pätkii paljon, sillä väsymyksen vuoksi en kyennyt kunnolla ajattelemaan. Muistan, että paljon kävelin osastolla rappusia ja käytäviä pitkin, ja klo 13 jälkeen kätilö tuli sanomaan, että "noniin, lähdetääs synnyttämään!" Vaikka supistuksia tuli, ne eivät mun mielestä edelleenkään kovin säännöllisiä olleet, joten oli epäluuloinen olo että vauva syntyisi. Kätilö sanoi, että saisin oksitosiinia, joka pistäisi supistuksia tulemaan ja vauhdilla. Pyry oli ollut 19h ilman lapsivettä, ja mulla oli lievä raskausmyrkytys, joten saisin tipassa myös antibiootteja. Synnytyskertomus (paperilla) alkaa tästä. Klo 13:20 ollaan menty saliin. Muistan, että J sai kytkettyä puhelimen kiinni joihinkin kaiuttimiin, ja synnytyssalissa kuunneltiin spotifyta.

Klo 13:54: "Synnytyssaliin tulon jälkeen 2 supistusta. Tarjoutuva osa painaa supistuksen aikana hienosti kohdunsuulle. Tilanne kohdunsuulla ennallaan. Kerrottu syntocinon-infuusion aloituksesta sekä antibioottiprofylaksiasta. Kehoitettu nousemaan pystyyn ja olemaan mahdollisuuksien mukaan liikkeellä synnytyksen edistymisen vuoksi."

Klo 14:30: "Istuu pallon päällä. Supistuksia tuntee, mutta tulevat vielä harvakseltaan. Pärjää hienosti supistusten kanssa. Ei vielä kivunlievitystarvetta. Nostetaan syntocinon inf."

Toi pallon päällä oleminen oli parasta, ja siinä istuinkin ihan ponnistusvaiheeseen saakka. Se auttoi selkäkipuun, ja siinä tunsin supistuksetkin paremmin. Muistan, että J sanoi jossain vaiheessa, että on pelottavaa kuinka rauhallinen ja hiljanen olin. Se oli kuvitellut vähintäänkin kiljuvaa hormonihirviötä, joka saattaisi iskeä nyrkin naamaan!

Klo 15:40: "Supistukset voimistuvat, haluaa kokeilla ilokaasua. Istuu pallon päällä, kokee saavan ilokaasusta apua supistuskipuun."

Ilokaasu oli jännä, mulla ei tullut paha olo siitä, mutta tosi tokkurainen! Siihen päälle väsymys niin onko ihmekkään, että muisti vähän pätkii ja että olin hiljaa?

Klo 17:20: "Ks 7cm auki, toivoo puudutusta"

Klo 18.01: "Spinaalipuudutus laitetaan"

En saanut panadolia, vaikka toivoin niin ehdotettiin spinaalia. Sen sitten suostuin ottamaan, vaikka neuloja inhoankin. Muistan, että spinaalin tuli laittamaan mieslääkäri, ja että se ei sattunut yhtään.

Klo 18:10: "Kokee, ettei puudutus auta kunnolla. Lievää ponnistamisen tunnetta. Ks täysin auki. Nousee pallon päälle, ei vielä selkeää voimakasta ponnistamisen tarvetta. Antibiootti laitettu tippumaan."

Klo 18:30: "Pallon päällä ponnistamisen tunne alkaa voimistua. Nostettu synt. inf 90ml/h. Käy sängylle polviseisontaan (? tätä en muistanut) ja hetken näin ponnistettuaan kääntyy puoli-istuvaan asentoon. Pahkaa tuntuu. Klo 19:04 soitettu lääkäri ja pyydetty saliin tarkistamaan tarjontaa. Neean ponnistaessa tarj. osa liikkuu, mutta supistuksen loputtua palautuu takaisin. Pahka kasvaa. Klo 19:13 lääkäri tekee uä:n; takaraivotarjonta. Nostetaan äidin jalat jalkatuille ja jatketaan näin. Kätilö tulee avuksi painamaan funduksesta supistuksen aikana äidin työntäessä. Synt. inf tippuu 120ml/h. Klo 19:35 lääkäri pyydetty uudestaan synnytyssaliin. (Tässä vaiheessa ehdottivat imukuppia tai välilihan leikkaamista, ja silloin ajattelin mielessäni että ei helvetissä, tää syntyy nyt.) Lopulta tarj.osa lähtee liikkeelle ja poika syntyy klo 19:43. Reagoi kuivaukseen ja ärsytykseen reippaasti huutaen."

Ponnistusvaihe kesti yhteensä 1h 30min, synnytys ensimmäisestä supisuksesta 39h 30min. Palkintona saimme maailman ihanimman pienen pojan mitoin 3380g & 50cm. <3

Lapsellinen vai lapsenmielinen?

Turhan usein törmään näkyyn, joka ei ainakaan mun silmää miellytä yhtään. Puistoon mentäessä, lapset touhuavat (joskus myös tappelevat) keskenään, sillä välin kun äidit (miksei isätkin) istuvat puiston reunalla puhelimet kädessä, eivätkä huomaa mitä ympärillä tapahtuu.

 

Mä ymmärrän, että eletään 2000-lukua, ja älypuhelimet ovat kovassa käytössä ja myönnän, että turhan usein se on mullakin kourassa. Mutta jos vaihtoehtona on leikkiä mun oman lapsen kanssa, tai päivittää facebookiin kuinka hieno ilma on niin valitsen kyllä ensimmäisen. Mä oon viimeseen asti yrittäny olla käyttämättä puhelinta sillon, kun Pyry on läsnä. Toki kuvia oon ottanu ja kyllä mäkin sitä facebookkia yleensä selailen jos Pyry syö tai tekee jotai sellaista, mihin mua ei tarvita. Mutta jos hän tulee luo repimään kädestä "tuu leikkimään", niin puhelin lentää kyllä hyvin nopeaa kauimpaan nurkkaan.

 

Oon saanu useaan otteeseen paheksuvia ja ihmetteleviä katseita Pyryn kanssa, varsinkin vanhemmalta sukupolvelta. En tiedä johtuuko se mun iästä, vai siitä että ne pitäis mua hulluna, koska lasken mun lapsen kanssa liukumäkeä tai rakennan sen kanssa pieniä lumiukkoja. Kiljun ja riehun, menen lapsen tasolle leikeissä. Onko siinä jotain outoa?

Mä tiedän, että lapset kaipaavat jossain vaiheessa ikäistään seuraa. Pyry nyt ei välttämättä vielä kuulu siihen ikäryhmään, sillä omanikäiset ovat vähintäänkin vain leluja varastavia hirviöitä. Mutta uskon, että jokainen lapsi osaa arvostaa sitä, että vanhempi heittäytyy leikkeihin täysillä mukaan. Ei ole lapsellista olla lapsenmielinen.

Myös se, että sun keskittyminen on siinä puhelimessa, lisää riskiä sille että lapsi satuttaa itsensä tai voi jopa eksyä. Mulle tulis ainakin hirveä fiilis jos Pyry loukkais sen takia, että mä en oo yhtään seurannut mitä hän tekee. Ja vaan siksi että mä oon lukenut just jonkun hauskan vitsin puhelimesta. Tai entä jos se puiston portti onkin joltain jäänyt auki ja lapsi onkin päättänyt lähteä tutkimaan maailmaa aidan toiselle puolen?

Tiedän, että en ole maailman ainoa ihminen joka lapsensa kanssa leikkii, mutta kyllä varmasti jokainen on törmännyt tähän näkyyn?


Ps. Toivepostauksen äänestys on päättynyt, ja pian tulenkin kertomaan siis Pyryn synnytyskertomuksen!!

Toivepostaus!!

HOXHOX! Nyt sinulla on mahdollisuus äänestää toivepostauksen aihetta. Äänestysaika 10.2 asti! Kysely löytyy oikealta sivupalkista.