Toivepostaus?

Nyt on taas hetki aikaa äänestää toivepostausta tuossa sivussa!

Mistä sinä haluaisit lukea?

Synnytyspelko?

Eilen olin lääkärissä, synnytyksen jälkitarkastuksessa. Kaikki oli niinkuin pitää, ja lääkäri totesikin mulle:

"En uskois, että sä oot synnyttänyt, jos en tietäis"

Niin hyvin mä oon palautunut.

Mut toi lause sai mut miettimään vähän asioita. Mulla oli ihan kauhea synnytyspelko alkuraskaudessa, koska olin kuullut pelkkiä kauhutarinoita siitä. Kenelläkään ei ollut mennyt se hyvin vaan se oli "aivan kamala kokemus". Vaikka mä raskaana ollessani kysyin muilta synnyttäneiltä, että millanen synnytys on, niin en mä olis halunnu kuitenkaan kuulla pelkkää huonoa siitä. Mä olisin halunnu ensisynnyttäjänä kuulla ne positiiviset puolet, koska nyt synnyttäneenä mä tiedän, että niitäkin on.

Synnytyspelot hälveni hiukan raskauden edetessä, koska keskityin ajattelemaan vaan sitä, että minkä palkinnon siitä suorituksesta saa. Maailman parhaimman palkinnon.

Sitten oli aika lähteä synnärille.

Sinne menin jo sunnuntai illalla, mutta vasta maanantai aamupäivällä alkoi tosissaan tapahtua. Kävelin J:n kanssa pitkin osaston käytäviä yrittäen saada supistuksia tulemaan tiheämmin. Hetken käveltyämme kätilöni käveli meidän luo n. klo 14 ja sanoi

"Nyt voitais mennä tonne synnytyssaliin"

Mitä? Nyt vai? Ei musta vielä tunnu että tää täältä syntyis. Ja sitäpaitsi vähän pelottaakin.

Ei tarvinnu tuntua, mulle laitettiin tipasta tulemaan oksitosiinia, ainetta joka laittaa supistuksia tulemaan. Ja kyllähän niitä sitten tulikin.

Oonkin varmaan aikasemmin kertonu, että mulla oli hyvin pitkä synnytys, supistusvaihe kesti liki 40h ja ponnistusvaihe 1h 15min.

Synnytyssaliin menin siis n. klo 14 ja Pyry syntyi klo 19.43. Se aika tuntui paljon lyhyemmältä, mitä se todellisuudessa oli. Ainakin mun mielestä. J ei välttämättä ollut samaa mieltä.

Monet synnyttäneet sanoo, että heillä on ikävä sitä vauvamahaa. Siis mitä? Sitä palloa mikä estää kaiken normaalin elämisen? Siis oikeesti, mä en saanu edes kenkiä itse jalkaan ja se oli hyvin turhauttavaa. Muut kaipaa raskausmahaa, mut mä kaipaan synnytystä. 

Kyllä. Mä haluaisin takaisin sinne synnytyssaliin.

Tää mun tuntemus johtuu ehkä siitä, että mä en kaikkea muista mun synnytyksestä, koska olin niin väsynyt. Melkein nukahdin muutaman kerran saliin. Mutta mä haluaisin kokea sen uudestaan. Mulle jäi niin positiivinen kokemus siitä. 

Ei se toki kivuton ollut, mutta en olis ikinä uskonut, että mä kestän niin hyvin sen kivun. Tosin mulla oli ennen pillereitä niin rajut kuukautiskivut, että supistuksetkaan ei melkeen ollut mitään niihin verrattuna.

Jos joku raskaana oleva kysyis multa nyt, että millanen kokemus synnytys oli, sanoisin että hyvä ja positiivinen kokemus. Jos kaikki menee yleisesti synnytyksessä hyvin, niin se on varmaan paras kokemus elämässä, ja kaikkien naisten pitäis mun mielestä joskus kokea se. Se kasvattaa sua naisena ja saa sut ajattelemaan elämän ihmettä eritavalla.

Joku kenen synnytys ei oo mennyt niin hyvin kun mulla, saattaa pitää mua hulluna. Mut mä toivon että kaikkien synnytys olis yhtä hyvä kokemus kun mun. 

Mut tää onkin mun mielipide, ja toivon kaikille raskaana oleville ihanaa odotusaikaa ja positiivista synnytystä!

Vaaleansiniset juhlat on nyt ohi

Eilen ne nyt vihdoin sitten oli! Meidän poika sai nimen <3

Eteisessä oli "pyykkinaru" jossa oli vinkki tulevasta nimestä. Yksi kuva käyty jo varastamassa!

Tästä vinkistä vain kaksi (toinen oli äiti) arvasi tulevan nimen! ;) Arvaatko sinä?

Perjantaina olin koko päivän porukoilla laittamassa paikkoja kuntoon ja leipomassa. Laitettiin ja leivottiin yhteensä n. 10h.. Noh, toivottavasti herkut maistuivat vieraille, kaikki oli rakkaudella tehtyjä :)

Vadelma-sitruuna täytekakku

Kinkkuvoileipäkakku

Kiitokset mummille keksien tekemisistä<3

Valkosuklaa-vanilija juustokakku, harmittaa kun täs tapahtu jotain, tää kakku lässähti ihan täysin! :(

 

Poika sai myös paljon ihania lahjoja, kiitos niistä kaikille ihanille vieraille <3

Lahjapöytä

Tälläisiä lahjoja sieltä kuoriutui! Kuvassa myös muutama mun lapsuuden juttu.

Poika nukkui koko kasteen ajan kiltisti!

Me vanhemmat ja maailman ihanimmat kummit <3

Rakas pieni perheeni <3

<3

Väsynyt juhlakalu <3

Poikamme sai 08.02.2014 nimekseen

<3 Pyry Oskari <3

Neea ja Pyry

Stressiä pukkaa!

Pikkumies nukkuu, joten sain hetken aikaa kirjoitella taas tänne!

En oo ennen kauhistellut maanantaita, koska mulle se on päivä muiden joukossa.

Mut tänään.

Tänään se kauhistus iski. Nyt alkoi viimeiset 5 päivää ennen ristiäisiä. Ja oikeestaan mitään en oo vielä kunnolla tehnyt. Miljoona asiaa tekemättä. Saakohan poika ikinä kunnon juhlia!

Eilen kävi pappi täällä meillä kylässä ja voi että oli mukava mies! Ite ei olla J:n kanssa mitään uskovaisia, meille ristiäiset on enemmänki perinne. Mä en yhtään pidä semmosesta yliuskovaisista juhlista tms, niin mietinkin että kuinka uskovainen pappi meille suodaan. Mut tää oli aika rento asian suhteen, ja muutenkin tosi mukava ja puhuttiin paljon muustakin!

Huomenna pitäis pojan kanssa lähteä päivällä kauppaan. Kahdestaan. Ostamaan kaikki leipomistarpeet yms. (Ja niitä on paljon)... No enköhän mä selviä, täytyy toivoa että poika nukkuisi!

Viime yönä saatiin nukkua. Poika heräsi vaan KERRAN yöllä syömään! Toivottavasti tällänen rytmi jatkuis, paljon paljon virkeempi olo kun sai nukkua putkeen enemmän kun 2h!

Sammakkomies!

Pullisteleva Mikki Hiiri! ;)

Voi että kun ei taas tuu mieleen mistä sitä kirjottelisi, kun ajatukset pyörii nyt aika paljon ristiäisten ympärillä. Niistä tulen kirjottamaan pidemmän postauksen!!

Siihen asti, te voisitte kertoa mistä haluisitte kuulla enemmän? :) Otan ideoita mieluusti vastaan!

<3

Neea ja Poju