Kahdeksan viikkoa jäljellä

Multa kyseltiin, että miten tää raskausaika on mennyt. Neuvola olikin sopivasti viime viikolla, joten on ihan päivitettyä tietoa kerrottavana!

Kuusi viikkoa sitten kävin osastolla pyörähtämässä (postaus aiheesta), kun pikku herra olisi jo mukamas ollut valmis tähän maailmaan. Sen jälkeen en ole saanut tehdä mitään, mikä nostattaisi verenpainetta tai aiheuttaisi supistuksia. Ja vaikken tätä käskyä ihan täysin ole noudattanut (olen siis imuroinut ja jopa kanniskellut Pyryä), on poika kuitenkin hyväksynyt sen että vuokrasopimus jatkuu ihan määräaikaan saakka. Supistuksia on aika-ajoin tullut vielä, mutta ovat menneet myös nopeasti ohi.

Pyryn synnytyskertomuksessa (edellinen postaus) kerroin, kuinka mun selkä vihoitteli loppuraskaudessa ja synnytyksessä. Pitkän aikaa oli, että se ei vaikuttanut tässä raskaudessa mitenkään, ja elinkin jo siinä toivossa ettei se vaikuttaisi ollenkaan. Kymmenien kaatumisien jälkeen voin todeta, että väärässä olin. Ja kaatumiset johtuvat siis siitä, kun jokin nikama tms. mun selässä painaa hermoon niin, että multa lähtee vasen jalka yllättäen alta. Onneksi mitään pahempaa ei oo sattunut, vaan säikähdyksellä ollaan selvitty.

Neuvolassa otettiin pissanäyte, hemoglobiini ja verenpaineet. Pissassa edelleen proteiini yhdellä plussalla (tosin alhasempi kun ennen) ja verenpaineet sekä hemoglobiini olivat normaalit! Epäily raskausmyrkytyksestä edelleen on, sillä Pyryä odottaessa se mulle todettiin. Mutta nyt kun paineet ovat ok, saan jälleen huoletta juoda kahvia! Kohtuudella toki, ja paineita täytyy seurailla kotona jos lähtevät nousuun. Sydänäänet kuultiin hyvin ja ne olivat tasaset. Kysäsin neuvolatädiltä, että onko vauvan pää mahdollisesti alaspäin kun tuntuu aika-ajoin järkyttävää paineen tunnetta, ja pari kertaa kun oon sängystä tai sohvalta noussu, niin on tuntunut kun vauva olisi tipahtanut alaspäin. Neuvolatäti sitten kokeili ja taas pienen "ohhoh" -sanan takia mun sydän nousi vähintään kurkkuun. Lause jatkui "joo vauvan pää todellakin on alaspäin ja on myös laskeutunu erittäin alas... Onni on ettei kuitenkaan ole kiinnittynyt!" Tuijotin hetken monttu auki saaden kaikki mielikuvat siitä, kuinka tää raskaus ei kestä lähellekkään laskettua aikaa. Neuvolatäti kuitenkin rauhotteli ja sanoi, että siitä huolimatta tämä voi mennä jopa yliaikaiseksi, jos vaan ei lähde kiinnittymään. Niin, jos ja jos. 

Ollaan viikon päästä lähdössä kahden yön risteilylle ruotsiin ja tottahan mä oon unia nähny siitä kun synnytän laivan hyttiin ja matkaan medihelillä Karoliiniseen yliopistosairaalaan Tukholmaan. Ja mietin myös, että milläköhän Fiskarsin saksilla napanuora laivalla leikataan, ja kuinka niin pieni edes pärjää ilman välitöntä sairaalahoitoa. Viikkoja tuolloin napsahtaa tasan 33.

Kaikista kauhukuvista huolimatta, odotan tuota matkaa kuin kuuta nousevaa. Joillekkin se on vaan ruotsinristeily, mulle se on poispääsy kotoota kaikkien huolien ja stressin keskeltä pois. Ja reissu tulee olemaan vähään aikaan ainoa, mikä pystytyään toteuttamaan. Joten oon vähintäänkin innoissani meri-ilman haistelusta ja laivan buffetista.

Luulen, että tällä hetkellä meillä on vauvalle jo hankittukkin kaikki, vaatteita on lipasto täynnä ja sänkykin pojalle löytyy lastenhuoneesta. Toki pienet vaipat ja muut "huoltovälineet" uupuvat, mutta niitä kerkeää ostamaan mielinmäärin vielä. Loppuun hieman masukuvia, oon yllättyny siitä, että tää masu on jopa ehkä vähän pienempi mitä Pyrystä. Vaikkakin tää tuli puolet nopeammin näkyviin. Siinä missä Pyryä odottaessa kesällä kukaan ei tajunnut mun raskautta ollessani kolmannella kuulla, tässä sain samoilla viikoilla olevaa masua piilottaa isojen ja paksujen vaatteiden alle. Onneksi oli talvi niin kerrospukeutuminen oli vähintäänkin sallittua.

24+0

27+5

29+2

29+2

30+4