#mainiomarraskuu, päivät 24-30

Viimeistä viedään! Tämä oli kyllä hauska haaste, ei ollut vaikea keksiä kuvattavaa, joka yhdistyisi sanaan. Marraskuukin on jo ohi, huomenna alkaa joulukuu. Pyry täytti tänään 11kk, ja en vaan voi käsittää, että kuukauden päästä hän on jo 1-vuoden vanha taapero.

Huomenna aukeaa siis myös joulukalenterin ensimmäinen luukku, olkaahan kuulolla! ;)

24. Hyvä teko. Mun päivän hyvä teko oli, kun nousin 5:45 laittamaan aamupalaa miehelleni, joka ei itse ehtinyt sitä tekemään.

25. Pirteä väriläiskä. Muuten tumman asukokonaisuuden piristäjänä toimi ihanat turkoosin siniset sulkakorvakorut.

26. Hellyys. Päivittäin annetut pusut pojalle ovat jokapäiväistä hellyyttä <3

27. Riemastuin... Vihdoin sain autokaupat tehtyä, Volvomme pääsi uuteen kotiin! Ostaja toi minulle erittäin herkullisia joulutorttuja!

28. Kirpeä raikkaus. Kun ei ulkonakaan pakkasta ole, niin kirpeänä raikkautena meni tämän aamuinen klementiini.

29. Perheeni. Nää kaks miestä on sulattanut mun sydämen aivan totaallisesti <3 Ja tää kuva on ihan ehdoton lemppari. Rakastan <3

30. Kynttilän liekki. Marraskuun viimeinen päivä ja ensimmäinen adventtisunnuntai. Sain polttaa kynttilän uudesta adventtikyntteliköstäni, josta lisää huomenna... ;)

Kodin täydeltä elektroniikkaa?

Elämme vuosituhannella, jolla on tullut tutuksi kaikenlainen elektroniikka. On älypuhelinta, tablettia, tietokonetta ja televisiota. Unohtamatta pelikonsoleita, dvd-soittimia, digiboxeja, Ipodeja yms.

Ja me käytämme näitä laitteita lähes päivittäin. Miten se sitten vaikuttaa meidän lapsiimme? Mä voin puhtaalla omatunnollani myöntää, että kyllä Pyry osaa avata J:n puhelimen ja mun tabletin lukituksen. Hän on myös kirjoittanut mun puhelimella "viestejä", ja joskus siirrellyt karkkeja Candy Crush pelissä. Tekeekö se mun lapsestani kieroon kasvaneen? Epäilen.

Mä olen itse päivisin koittanut rajoittaa puhelimen käyttöä, ja tietokonettakin käytän yleensä vasta kun Pyry nukkuu. Televisio meillä on päällä melkeinpä koko ajan, mutta ei Pyry jaksa siitä kiinnostua, ellei sieltä tule joku todella mielenkiintoinen lastenohjelma tai Salkkareiden tunnari. Sekään itse ohjelma ei kiinnosta, vaan musiikki jonka tahdissa tanssia. Mutta ei tuo sitä telkkaria ikinä tuijottamaan jää.

Pyry ei myöskään ole mun tabletin tai puhelinten perään, ELLEI me niitä hänen silmien alla käytetä emmekä anna huomiota hänelle. Eikä Pyryä se puhelin kiinnosta kun siinä ei pala näytön valo. Heti kun valo syttyy niin kiinnostus herää. Mutta tää sama koskee myös taskulamppua. Pimeänä tylsä, valo päällä hauska.

Mä ymmärrän ihmisiä, joiden mielestä kaikki elektroniikka on ihan ehdoton nounou, sillä kyllähän videopelitkin osaa olla koukuttavia. Mutta sinä vanhempanahan määrität sen, paljon sitä elektroniikkaa käytetään viikossa. Ei lapsi. 

En mäkään oo sitä mieltä, että Pyryn ikäisen täytyisi osata pelata tabletilla tai katsoa joka ilta Pikku Kakkonen telkkarista, mutta en myöskään usko että siitä haittaa on jos kerran parissa viikossa annan pojan leikkiä tabletilla tai mun puhelimella sen aikaa, että saan ruuan tehtyä ilman että toinen roikkuu lahkeessa huutaen kiinni. Kyllä Pyryä pääsääntöisesti omat leikit ja lelut kiinnostaa, mutta kyllä tuo lapsi osaa myös tylsistyä joskus. Ja saakin tylsistyä, sillä äkkiä hän uuden leikin keksii. Mutta joskus vaan on hänelläkin huono päivä jolloin ei kelpaa mikään.

En mä aio ladata tohon tabletillekkaan mitään pelejä ihan vaan Pyryä varten, koska ei se niitä vielä kaipaa. Täytyy hänen oppia alkamaan leikkiä muutakin kun vain valmiita pelejä. On se musta kauhean näköstä kun 10-vuotiaat hengailee kaupungilla älypuhelimet kourassa jonka välityksellä varmaan keskenään keskustelevatkin. Ja kyllä mä myönnän, että mäkin käytän mun puhelinta päivittäin ja ihan liikaa. Mutta olen mä sitä yrittänyt rajoittaakkin. 

Sillä loppujenlopuksi, kyllä mä haluan että Pyrynkin elämään mahtuu vanhat kunnon leikit autoilla, eikä ainoastaan rallipelit tabletilla tai pelikonsolilla. Mutta tässäkin asiassa olen sitä mieltä, että kohtuus kaikessa. Ja sinä aikuisena osaat ja pystyt rajoittamaan sitä, kuinka paljon lapsesi käyttää elektroniikkaa. Ja tosiaan, tällä vuosituhannella on hyvin vaikea kokonaan elektroniikkaa kieltää, sillä väitän, että se on jollain tapaa jokaisen perheen arkea.

Kakkosraskaus

Miten tämä raskaus eroaa siitä, kun odotin Pyryä? Miten olen jaksanut? Millä mielin lähden synnyttämään? Näihin ja vähän muihinkin kysymyksiin ajattelin tässä postauksessa vastailla.

Sanotaan, että jokainen raskaus ja synnytys on erilainen. Uskon tähän kyllä, mutta ainakin tähän mennessä tää raskaus on edennyt samalla tavalla kuin Pyryä odottaessa. Ensin kuvioihin astui järjetön väsymys, ei auttanut vaikka nukkui kellon ympäri tai lyhyitä päiväunia, aina oli veto poissa. Tuo on onneksi jo taakse jäänyttä ja enään ei ole hankalaa aamuisin nousta Pyryn kanssa ylös. Kun väsymys väistyi, tilalle astui ajottainen närästys, jota kesti n. 2 viikkoa. Eli täsmälleen samoin kuin Pyrystä.

Tällä hetkellä tämä raskaus ei siis mitenkään eroa siitä, millainen ensimmäinen oli. Toki, olen alkanut tuntea liikkeet aikaisemmin kuin Pyrystä. Silloin tunsin ekat liikkeet vasta rakenneultran korvilla, eli viikoilla 20-22. Nyt olen alkanut tuntea liikkeet jo viikolta 14 asti. Pyrystä (niinkuin tästäkin) mulla oli ja on istukka etuseinämässä, joka vaimentaa liikkeiden tuntemista, mutta kun tietää millaisia ne on niin osaa kyllä erottaa ne. Eilen kävin neuvolassa, niin siinä kun terveydenhoitaja etsi sydänääniä, huomasin pöydällä pötkötellessäni liikkeitä myös ulospäin. Ihanaa kun ei tarvitse joka ilta olla doppler mahassa kiinni kun on alkanut jo tuntea liikkeet ja tietää, että hengissä siellä ollaan.

No miten mä oon sitten voinut? Hyvin! Jos siis sitä alkuraskauden väsymystä ei lasketa. Mulla ei oo ollut missään vaiheessa mitään pahoinvointia, joka on siis hyvä sillä en tykkää yhtään oksentamisesta. Välillä on ollut semmonen olo kun olis ähky, mutta se on mennyt nopeesti ohi. Pyryn kanssa jaksamisen suhteen ei oo ollut mitään ongelmaa, pienen "unikoulun" (lue: nukahtamiskoulun) ansiosta Pyry myös nukahtaa, että nukkuu paremmin. Ja niin siis minäkin. Onhan tuo hyvin nukkunut ennenkin, mutta kun nukkumaan ollaan menty vasta 22-23, tarkoittaa se sitä että mä olen päässyt sänkyyn vasta 24-01 kieppeillä. Ja ensimmäinen herätys on ollut siinä 6 pintaan kun J lähtee töihin. Nyt kun Pyry nukahtaa 20.30-21, mä oon jo sängyssä (okei, yleensä kone ja fb tai blogger auki) klo 22-23. Ja herään ekan kerran sillon 6 kieppeillä antamaan Pyrylle maitoa, ja unet jatkuu 9-10 asti.

Synnytystä oon ehtinyt jo vähän jännittääkin. Ehkä nyt kun tietää suurinpiirtein miten synnytys etenee (jos ei siis tule mitään erikoisia komplikaatioita), on helpottavampaa mennä sairaalaan. Kun tietää mitä pitää tehdä. Tosin, nyt myös tietää enemmän että mikä ja missä voi mennä vikaan. Se ehkä jännittää eniten. Mä kyllä luotan Suomen hoitohenkilökuntaan ja resursseihin, joita meillä sairaaloissa on, joten se vähän helpottaa mun mieltäni. Ja toivon todella ettei Lohjan synnytysosastoa suljeta. Mulla oli siellä Pyryn aikaan niin ihanat ja osaavat kätilöt, että olisin viihtynyt siellä pidempäänkin! Ja mulla jäi todella hyvä maku synnytyksestä sillon n. vuosi sitten, että hyvillä ja turvallisin mielin menen sinne uudestaankin. Toivotaan, että kaikki menee yhtä hyvin ja helposti kun viimeeksikin. 

Eilen tuli kasaan jo rv 16+0, ja enään vähän reilu kuukausi rakenneultraan! En malttais yhtään odottaa. Onneks tässä on joulu ja Pyryn synttärit välissä niin tekemistä ainakin riittää ja näinollen aikakin menee nopeasti. Nyt vaan taas odotellaan seuraavaan etappiin.


Ainiin ja hyvää 21-vuotis syntymäpäivää minulle tänään!!

#mainiomarraskuu, päivät 18-23

Eilisten kiireiden vuoksi viime viikon kollaasin saatte vasta tänään! Instagram-seuraajat tosin ovatkin nämä jo nähneet ;)

18. Kynttilän valo ja sen tuoma lämpö on kyllä kauneinta mitä tiedän tähän aikaan vuodesta.

19. Päivän yllätys. Sain tilata netistä itselleni synttärilahjaksi BOLA-korun jonka mieheni siis minulle lupasi maksaa. Tästä olenkin jo jonkin aikaa haaveillut ja vihdoin se minulla on!

20. Lempipaikkani kotona on ehdottomasti oma sänky. Siellä tulee vietettyä muutenkin aikaa kun vaan iltaisin nukkumaan mennessä. Neulon, kirjoitan blogia ja katson telkkaria sängyssä.

21. Lämpö. Heivattiin Pyryn kanssa rattaat talvisäilöön ja otettiin esille takaisin yhdistelmävaunut, jotka ovat paljon kätevämmät näin talvella. Tuunasin vaunuihin makuupussin joka lämmittää kivasti talvella kyytiläistä. Ja pitihän Pyryn heti päästä testaamaan! Näyttäis olevan tyytyväinen asiakas, eikös? ;)

22. Ystävyys. Mitä enemmän Pyry kasvaa, sitä enemmän hän osoittaa kiinnostusta Domia kohtaan. Kotonakin koko ajan konttaa Domin luokse, ja nyt on alkanut kiipeilemään tämän selkään. Korvien ja hännän repiminen on jäänyt vähemmälle ja nykyään Pyry paljon silittelee (lue: taputtelee) Domia päähän ja selkään. Myöskään Domi ei enään juokse Pyryä karkuun vaan antaa tutkia. Kun oltiin pulkkailemassa ja Pyry laski pienen pienen mäen, Domi seisoi vieressä ja tarkkaan katsoi Pyryn liukua. 

23. Rauhoittava maisema. Mä niiiin tykkään kun tuli lunta (vaikka tän päivän aikana suurin osa onkin jo lähtenyt...) ja luonto näytti niin kauniilta ja valosalta. Edes sen hetken.

Miten nukkumaan?

Pyry on ollut korvikkeella siitä päivästä lähtien kun täytti 3 viikkoa. Ja myös siitä päivästä lähtien hän on saanut iltamaidon sänkyyn. Oon aikaisemmin jo yrittänyt vähän vieroittaa siitä pullo sänkyyn -menetelmästä pois, mutta poika on ollut eri mieltä, eikä ole siis suostunut nukahtamaan ilman.

Tuttia meillä ei ole juurikaan koskaan imeskelty, ehkä pari ensimmäistä viikkoa. Joten senkään avulla en ole pystynyt tuosta pullosta vieroittamaan.

Tällä viikolla Pyryn nukkumaanmeno on mennyt muutenkin ihan överiksi. Poika on mennyt sänkyyn kyllä jo yhdeksältä, mutta nukkumattia on moikattu vasta klo 22-23. Ajattelin, että syynä on päiväunet, jota meillä nukutaan vielä kahdet. Tuolla ukolla kuitenkin energiaa tuntuu riittävän. Ja niiltä toisilta on herännyt viimeistään kuudelta illalla. Paitsi tänään.

Ajattelin, että nyt on korkea aika vieroittaa pois siitä että maito saadaan iltaisin sänkyyn. Onhan poika jo kohta vuoden. 

Meillä on ennen siis syöty iltapala kahdeksan aikoihin, jonka jälkeen on pesty hampaat ja vaihdettu vaippa ja yöpuku päälle. Sen jälkeen Pyry saa vielä hetken aikaa leikkiä tai luetaan kirjoja tms. Vähän ennen yhdeksän oon käyny hakemassa maidon ja laittanut pojan sen kanssa pinnasänkyyn. Yleensä Pyry onkin nukahtanut heti maidon loputtua, tai pienen kiukun jälkeen viimeistään (paitsi tällä viikolla.....)

Tänään toimittiin siis samalla tavalla, Pyry söi kahdeksan aikaan puuron (josta siitäkin on lakkoiltu varmaan 3kk, mutta tänään maistui sekin), jonka jälkeen J vei pojan iltapesuille, vaipanvaihtoon ja yöpukua vaihtamaan sillä aikaa kun minä siivosin keittiötä ja olohuonetta. Tämän jälkeen poika leikki hetken aikaa leluillaan ja sen jälkeen mä luin pienen iltasadun olkkarin sohvalla poika sylissä. 

Noin varttia vaille yhdeksän hain maidon, istuin sohvalle poika sylissä ja annoin pullon pojalle, joka alkoikin heti juomaan sitä itse. Sen jälkeen nostin Pyryn harson kanssa sänkyyn, ja siitä vasta riemu repesi. Toivotin hyvät yöt, peittelin ja poistuin sängyn vierestä makkariin kuuntelemaan möykkää. Vähän vaille yhdeksän kävin nostamassa lattialta harson ja unipupun, jotka hän oli protestina lattialle viskonut. Pääsin makkariin ja meni ehkä 3min jonka jälkeen tuli hiljaista.

Siis mitä? Vartissako tuo tuonne nukahti? Tää mamma oli varautunut vähintään puoleen tuntiin, jos ei tuntiinkin, ottaen huomioon millä tavalla Pyry on ennen protestoinut jos ei ole sänkyyn maitoa saanut.

Voin jopa sanoa, että tällä kertaa pääsin helpolla. Mä todella toivon, että huominen ilta menee yhtä sutjakkaasti, ja että tämä käytäntö on tullut jäädäkseen!

Mitäs sitä sitten seuraavaksi kokeilisi? No ei sentään, antaa Pyryn tottua ensin tähän muutokseen kunnolla, ennen kun aletaan miettimään edes seuraavaa. Mun olo on vaan jotenkin helpottunut tällä hetkellä, vaikka ei tuo nyt niin suuri asia loppupeleissä olekaan. 

Tai no, mulle on.

#mainiomarraskuu, päivät 1-17

Koska aloitin tämän haasteen myöhässä, tein väliin jääneistä päivistä kollaasit jotka jo Instagrammin puolellakin jaoin. Selitykset kuviin ajattelin kuitenkin kirjoittaa vain tänne blogin puolelle, sillä Instaan olisi tullut muuten hyvin pitkät sepustukset kuvien alle.

1. Meidän Halloween oli tänä vuonna hieman erilainen, sillä sinä päivänä oli myös Pyryn ensimmäiset nimipäivät. Niitä juhlittiin kera kahvin ja kakun, muutama vieraskin kävi. Otin sinä päivänä Pyrystä n. 30 kuvaa, ja niistä vain 3 onnistui. Ei malttanut poika pysyä paikoillaan!

2. Tätä mietin jonkin aikaa, kunnes muistin löytäneeni eräästä kaupasta lämpöiset legginssit, jotka ostin itselleni synttäri-/joululahjaksi. Nämä ovat kyllä erittäin lämpimät, eikä kuosikaan ole hassumpi.

3. #Hyväuutinen oli tällä kertaa reissu Ikeaan parhaan kaverin kanssa. En ollut hetkeen siellä käynyt, ja kun kynttilälaatikko huusi tyhjyyttään, oli sinne vain lähdettävä vaikka tili saattoi olla hieman eri mieltä.

4. Ihana lapsuusmuisto. Näitä on monta. Mutta kun noita valokuvia selailin ja tämä osui mun silmiini, muistin, kuinka kateellinen olin mun isosiskolleni pienenä kun hän sai nukkua parvisängyssä melkein katon rajassa. Itse jouduin tyytymään normaaliin sänkyyn. Mutta ihanaa oli ne päivät, kun siskoni suostui ottamaan minut viereensä nukkumaan.

5. Rakkautta on... Nähdä kuinka oma lapsi kasvaa ja kehittyy, oppien joka päivä jotain uutta. Tänään hän osasi itse viedä tuttipullon suuhun ja ottaa sen pois kun maha oli täynnä. Hän myös osaa ottaa tuttipullon/nokkamukin pöydältä ja laittaa sen oikein päin suuhun jos jano yllättää.

6. Arkeni lempirutiini taitaa olla lounashetki. Pyryn sormiruokailun ansiosta minäkin saan syödä ruokani lämpimänä ja jopa samaan aikaan Pyryn kanssa.

7. Ilahduin... Kun Pyryn kanssa tekemämme isänpäiväkortti J:lle onnistui suht helposti. Ja ekalla yrittämällä!

8. Nämä pehmoiset ja lempivillasukkani taitavat olla jo päivänsä nähneet kun molempien sukkien pohjaa koristaa komea reikä.

9. Isäni. Mun isäni on maailman paras isä mulle, ja maailman paras pappa Pyrylle. <3

10. Kyllä mä miellän tän harmauden ankeaksi. Mun mielestä ei ole mitään kaunista, kun ulos katsoo. Ei enään värikkäitä lehtiä puissa vaan mätiä ruskeita möykkyjä maassa veden keskellä. Kyllä sitä lunta saisi jo tulla kunnolla, se tekee luonnon kauniiksi.

11. Mitä tähän nyt sanoisi? Tää hymy on maailman kaunein ja aidoin.

12. Onnistuin tänään... Ottamaan ensimmäisen masukuvan! Johan tuo pötsi tuosta on jo kuvaamisen arvoiseksi kasvanut.

13. Tämä muki on ehdottomasti se lempparein. Oon saanut tän J:ltä lahjaksi ja musta tässä on kivat kuvat ja värit. 

14. Kortti rakkaalle. Kohta on jo vuosi siitä, kun tämän olen J:lle antanut. 7.12 tulee 2 vuotta täyteen siitä, kun olemme J:n kanssa menneet kihloihin. 

15. Unelma. Mun unelma tällä hetkellä on se, että mun lapset kasvavat terveinä ja että mä onnistun heistä kasvattamaan hienoja ihmisiä. 

16. Onnelliseksi minut tekee... Mun oma perhe. Tietysti. <3

17. Piristävä aamuni aloitus oli ehdottomasti saada vihdoin Volvo katsastuksesta läpi, jonka johdosta vihdoin saan laitettua sen myyntiin!

#Mainiomarraskuu

Jonnan blogissa törmäsin tälläiseen haasteeseen, ja hieman myöhässä tosin, ajattelin tähän tarttua kiinni! Tätä on siis mahdollisuus toteuttaa Facebookissa, Instagrammissa, Twitterissä tai ihan vaan blogissa. 

 

Haasteen on alunperin pistänyt liikkeelle kuvassa mainittu Meriannen, mutta haaste on jo levinnyt kuin kulovalkea ympäri somea!

Itse olen tästä jo huomenna kaksi viikkoa myöhässä, mutta ajattelin näistä kahdesta viikosta tehdä kuvakollaasit jotka julkaisen Instagrammissa (oikealla olevasta somelinkistä löytää meidät), sekä täällä.

Pääsääntöisesti tätä lähden siis toteuttamaan Instassa, mutta joka sunnuntai ajattelin teille viikosta koota kuvakollaasin, jonka jaan täällä. Tämän viikon sunnuntaina tiedossa siis parikin kollaasia! 

Vähän iloa kuvien avulla tähän synkkään marraskuuhun!

Missä lumi?

 

 

 

 

 

 

Märkää, synkkää ja pimeää. 

Värikkäät puiden lehdet ovat muuttuneet ruskeiksi märiksi länteiksi maahan.

Mä oisin jo niin valmis talven leikkeihin. 

Lumihangessa hyppelyyn, pulkkailuun ja mäen laskuun.

Saiskos lunta siis tänne eteläänkin?

Puistostakin oli viety liukumäki jo talvisäilöön(?), onneksi keinut olivat vielä tallella.

Sinä olet minun valoni ♥

Leijailen sun luoksesi mun omani, kulkijani. 
Suklaapuodille opastan ja pahan sulta piilotan. 
Miten tiedät musta kaiken, vaikka katsot mua ensi kertaa?

Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä. 
Katson hiljaa nukkuvaa, katson lohdun kantajaa. 
Pidän aina lähellä, kuljen matkan vierellä, sillä saattajani on vastasyntynyt. 

Kun multaan vanhan erämaan, ajattoman, lohduttavan. 
Palaan kerran uudestaan, älä jää mua suremaan. 
Vihdoin tiedän susta kaiken, enkä pelkää päästää irti.

Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä.
Katson hiljaa nukkuvaa, katson lohdun kantajaa. 
Pidän aina lähellä, kuljen matkan vierellä, sillä saattajani on vastasyntynyt.x2

Yksi pieni elämä, tähtipölyn kudelma. Vaikka tuhannesti kaadut, ei sua voi haavoittaa. 

Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä. 
Katson hiljaa nukkuvaa, katson lohdun kantajaa. 
Pidän aina lähellä, kuljen matkan vierellä, sillä saattajani on vastasyntynyt.x2 

 

Silloin kun lohdunkantajaa kaivataan, 
astutaan esiin valmiina antamaan aina vaan, pyyteettömästi. 
Vierellä kuljetaan. Pahan portit mielellään suljetaan. 
Ei kukaan pärjää yksin täällä, 
ei kukaan haluu yksin jäädä. 
Siks seistään ryhdikkäänä selkä vasten selkää, 
toistemme puolella, ei enää tartte pelkää.

 

Ethän sä ikinä
kadota tuota katsetta?
Mitähän sä vielä kantaa voit,
korkealla kun noin sä soit.
Ei mitään tuu niin painavaa,
et se sinut musertaa.

Kaunis pieni ihminen,

Sä olet ainutlaatuinen.

... Ja sinä myös. ♥

DIY - JOULUKALENTERI -14

Ajattelin tänä vuonna pitää blogissani joulukalenterin!

Ideana olisi, että jokaisen luukun takaata paljastuisi 24 päivänä aikana jouluun sopiva DIY - idea. Ideoita alan toteuttamaan jo marraskuun aikana, sillä joulun alla on paljon muutakin tekemistä kun joka päivä askarrella. Mutta ideat paljastan vasta 1. joulukuuta alkaen!

Joulusta uuteen vuoteen meinaan pitää pienen tauon, niinkuin varmasti moni muukin. Syynä joulurauha, en halua kesken joulun roikkua tietokoneella, vaan antaa aikaa perheelle. Toisena syynä on myös Pyryn 1-vuotis synttärit, jotka tulevat viemään varmasti paljon aikaani. 

Mutta miltäs tämä kuulostaisi, huono vai hyvä idea?

weheartit.com