Pyry 9kk!

Vaikea se on uskoa ja myöntää, mutta kyllä. Meidän poika on jo yhdeksän kuukautta vanha. Takana on 75% vauvavuodesta, ja 1-vuotis bileisiin on enään vain kolme kuukautta.

Yhdeksän kuukautta odottelua, että pieni syntyisi tähän maailmaan. Sen jälkeen yhdeksän kuukautta äitiyslomaa, ihanaa aikaa kun saa pojan kanssa vain olla kotona, ja opetella äitiyttä. Tosin mä jään vielä tässä kuussa hoitovapaalle, joten kotona olo pojan kanssa jatkuu <3

Mä olen erittäin ylpeä tuosta pojasta. Vaikeita hetkiä on ollut meilläkin tämän pienen ajan sisällä, mutta silti tuo jaksaa aina yllättää, positiivisesti.

Tiedostan koko ajan enemmän ja enemmän, että Pyry ei ole enään mikään pieni vauva, vaan tomera osaava poika. Ryömiminen on vaihtunut konttaamiseen, ja koko ajan pitäisi olla ylhäällä vain kahdella raajalla. Oon myös aika helpottunut, kun kaikki kielletty ei kiinnosta enään NIIN paljon. Ei olla nostettu oikeestaan mistään mitään kiellettyä pois, koska pakkohan tuon on oppia jossain vaiheessa, että ne on siinä ja niihin ei tarvitse koskea. Uuden tv-tason myötä kotiteatteri, J:n tietokone ja x-box muuttivat hieman ylemmäs, mutta niistäkin vain x-box oli se kiinnostavin.

Joku äiti-vaihe Pyryllä on tällä hetkellä menossa. Koko ajan täytyy seurata ja mielellään päästä syliin, ja jos lähen jonnekkin kun Pyry on hereillä ja hän ei pääse mukaan, niin saa itkupotkuraivarit ja protestoi J:lle :D

Tässä kuussa ei ole neuvolaa, joten uusia mittoja saadaan vasta kuukauden päästä!

♥ Pyryllä on 7 hammasta
♥ Osaa kontata
♥ Seistä tukea vasten
♥ Sanoa "äiti" (ei luultavasti tarkotuksella, mutta välillä konttaa perässä ja huutaa "äitiäitiäiti" ja sanoo pyydettäessä
♥ Vilkuttaa
♥ Kävellä tuettuna
♥ Syödä itse, myös pihtiotteella
♥ Rakastaa kylpemistä ja saunomista

Syksy, se paras vuodenaika

Oon 110% syksyihminen, vaikka on kesäkin ihana, mutta jokin syksyssä vaan viehättää.
Kellastuneet tippuneet lehdet? Syyssateet? Pimeät illat? En tiedä. Mutta on se vaan niin kaunista!

Käytiin tänään Pyryn kanssa ottamassa vähän syyskuvia. NOTE TO YOURSELF: Lataa kameran akku ennen kun lähdet kuvaamaan...
Että mua ärsyttää! Ehdittiin ehkä 5 min kuvaamaan, kun kamera ilmoittaa "Lataa tai vaihda akku".....
Onneksi sain sentään muutaman hyvän kuvan!

Syksyssä ihanaa on, kun saa vuorata kodin täyteen kynttilöitä tuomaan valoa ja lämpöä. Kyllä Ikea taas kiittää kun vien sinne pennosia n. joka toinen kuukausi, jotta saan täytettyä kynttilävarastot <3

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Puoliksi meikattu

Törmäsin ihanan Sallan blogissa tähän haasteeseen! 

Eli tarkoituksena siis meikata vain puolet kasvoista, ja jättää toinen puoli koskemattomaksi.

Mä oon meikannu kauan ja paljon. En edes halua tietää paljon mulla on uponnut rahaa kosmetiikkatuotteisiin. Nykyään tietysti vähemmän, ja teenkin perus meikin 5 minuutissa, kun ennen siihen saattoi upota neljä 5 minuuttista. En meikkaa päivittäin, mutta on kiva laittaa kasvoille edes se BB-voide kun lähtee neljän seinän sisältä ulos. Ja se onkin mun punottavan naamani pelastus.
Mun perusarsenaaliin kuuluu Bb-voide/Natural Coden meikkivoide, valokynä, puuteri, (luomiväri), aurinkopuuteri, (kajali), ripsari, (huulipuna) ja kulmakynä. Iltameikkiin lisänä sitten pohjustusvoiteet, eyelinerit, tummat luomivärit, huulikiilto. Suluissa olevia en käytä aina.

Liputan todella paljon Lumenen Natural Coden puolesta, ja sitä olen käyttänyt kauan, ja tulen käyttämään!

Lisäksi kymmenen faktaa:

- Vihaan mun kroonisen tummia silmänalusia, jotka kuvastakin näkyvät hyvin selkeästi
- Mä oon ennen vihannut ylikaiken mun silmiä, mutta nykyään ne on mielestäni mun paras ulkonäöllinen piirre
- Mulla on kaksi napalävistystä
- ...ja kauhea tatuointikuume
- Oon tällähetkellä tyytyväinen mun elämään, ja joka päivä näyttää valoisemmalta
- Mulla/meidän perheellä on ollut rankkaa viime kuukaudet
- ...mutta me pärjätään, koska meillä on toisemme
- Oon riippuvainen mun kalenterista, ja sinne on kirjattava kaikki menot ylös
- Oon tarkka asioista, varsinkin siivotessa
- Tällä hetkellä haluan isomman kodin, ja katsonkin joka päivä, onko nettiin tullut meille sopivaa kotia myyntiin


Sama haaste lähtee jokaiselle, eli puoliksi meikattu naama ja 10 faktaa. Haasteen tehtyäsi (jos uskallat ;)), laitathan linkin kommentteihin!

Marimekko; hyvä vai huono lastenvaatteena?

Mä sain viime joululahjaksi Marimekkoon lahjakortin, ja nyt tiukkana hetkenä päätin sen törsätä ja ostaa pojalle vaatteita. Taino, vaatteen. En ostanu kun yöpuvun ja sukat. Koska lahjakortin arvo ei muuhun riittänyt.

 

Tän yökkärin hinta oli siis 39,90e. Sukat makso 7,90e. Lahjakortin arvo oli 50e, joten tuon enempää kaupasta en ulos saanut. Ja toisaalta se ei haittaa.

Onhan toi yökkäri erittäin söpö, tykkään kuosista todella paljon! Mutta jos mulla ei olis ollut lahjakorttia, en olisi ostanut omilla rahoillani Pyrylle yökkäriä tuolla hinnalla.

Ymmärrän, että merkki ja laatu maksaa, mutta tässä tapauksessa saatiin pelkkä merkki. Meijän henkkamaukan yökkärit on kestävämpiä kun tää.
Tässä rupesi vetoketju temppuilemaan jo toisella käyttökerralla, kangas on ohutta, ja näin ollen tulen varmaan löytämään tästä vaatekappaleesta reiän tuotapikaa.

Muuta kokemusta mulla ei taida Marimekosta ollakkaan. Joku kukkaro mulla on joskus ollut, mutta sekin taisi toimia vain tupakkapussina, jota ei siis ole tarvittu enään aikoihin. 
Meillä ei oo kotonakaan mitään Marimekkoa. Tykkään kyllä niiden kuoseista, mutta mielummin ostan kotiini Vallilaa, kuin Marimekkoa.

 

Minkälaisia kokemuksia teillä on Marimekosta? Mä ainakin odotin paljon enemmän, ainakin laadultaan!

Mitä on olla äiti?

-Vastuuntuntoa:
ei enään extempore ryyppyreissuja tai matkoja minnekkään
aina täytyy olla energiaa hoitaa lasta
huolehtia ruuasta ja puhtaista vaatteista

-Huolestuneisuutta
milloin lapsi tulee sairaaksi, milloin hän vahingossa lyö päänsä kovaa, milloin tulee joku muu vastoinkäyminen
asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa, pistää huolestumaan

-Yksinäisyyttä
sinua ei enään kutsuta bileisiin eikä illanistujaisiin, koska oletetaan, ettet vauvan takia pääse
ja lapsettomat kaverit eivät kutsu edes kahville, koska pelkäävät kuulevansa vain vaippajuttuja
sinulle ei enään kerrota asioita, koska oletetaan, ettei sinua kiinnosta kuin lapsiin kohdistuvat asiat


Mutta ennenkaikkea äitiys on....


Sanoinkuvaamatonta.

Loputonta rakkauden tunnetta, joka tulee pelkästä lapsen hymystä, naurusta tai pususta (lue: kuolaläntistä poskella).

Sitä, kun lapsi konttaa luokse, pyytää syliin ja sylissä ollessaan huokaa hiljaa ja hymyilee.

Kun lapsi katsoo viattomilla silmillä suoraan silmiisi, ja näet kaiken sen luottamuksen ja rakkauden, joka katseesta huokuu.

Palkitsevaa; nähdä kuinka lapsi kasvaa ja kehittyy. Oppii jotakin uutta ja riemastuu siitä.
Ja myös opettavaista. Oppia antamaan anteeksi helpommin. Oppia pitkäjänteisyyttä.

On parasta olla äiti. <3


"Äiti ymmärtää senkin, mitä lapsi ei sano.

Äiti on se, joka nähdessään että viidelle syöjälle on vain neljä piirakanpalaa,
ilmoittaa ettei pidä itse piirakasta.

Äiti rakastaa lapsiaan silloinkin, kun he sitä vähiten ansaitsevat.

Ei ole helppoa olla äiti. Jos se olisi helppoa, isät hoitaisivat sen.

Miehen työ kestää auringonnoususta auringonlaskuun, mutta äidin työ ei pääty milloinkaan.

Äidin pitää aina ajatella kahdesti, ensin omasta puolestaan ja sitten lapsensa puolesta.

Äiti taluttaa lastaan vain hetken, mutta hän on huolissaan heistä aina.

Äitiyteen ei riitä lapsen synnyttäminen.

Leirin pystyttämiseen tarvitaan sata miestä, mutta yksi äiti rakentaa kodin.

Äiti on se joka voi korvata kaikki muut, mutta jota kukaan ei voi korvata."

 

Pahoittelen kuvien laatua, puhelimella otettuja kun tilanteessa ei ole muuta ollut käytettävissä. Suuri koko pilaa laatua vielä entisestään...

Mitä meille kuuluu?

Väsymys. Se on nykyään toinen nimeni. Nukuin sitten 3 tai 9 tuntia, sängystä on vaan vaikea aamulla päästä ylös. 

Pari viime yötä on mennyt oikeastaan valvoessa. Ekana yönä Pyry meni kiltisti nukkumaan, mutta heräsi puoli yhdeltä huutamaan. Huusi ja huusi ja huusi. Johonkin sattuu. Mihin?! Katsoin vaippaan; ei mitään. Hieroin mahaa, ei auta. Kävelin ympäri kämppää huutava lapsi sylissä. Epätoivo; miksen pysty auttamaan. Ei kelvannut maito, ei mikään. Laitoin pojan takaisin pinnasänkyyn ja Pyryn kummitädin ostaman "mobilen" päälle, joka soittaa musiikkia ja heijastaa liikkuvia kuvia kattoon. Poika vihdoin rauhottui ja suostui juomaan maidon ja nukahti. 

Herää joskus 3-4 välissä huutamaan kovempaa, tai siltä se ainakin tuntui. Kurkkaan ekana vaippaan ja siellä onkin kakka. Taino. Vettä, jonka joukossa pari hassua papanaa. Ripuli on polttanu pyllyyn ikävät punaiset jäljet, vaikka ei siellä kauaa kerennyt olemaan. En yhtään ihmettele että sattuu!

J käy pesemässä pojan ja sitten istuskeltiin sängyllä tovi, poika ilman vaippaa. Pyry alkaa jossain vaiheessa pilkkimään joten laitetaan rasva ja talkki sekä vaippa, ja otetaan poika meidän väliin nukkumaan. Nukuttiinkin siitä sitten johonkin 9-10 asti. 

Aamulla Pyry on ihana pirteä itsensä, mutta aamupalan ja päikkäreiden jälkeen vaipasta löytyy harmaa(?) ripuli. Poika muuten ihan normaali.

Yöllä heräili muutamaan otteeseen, veikkaan että vatsassa vielä hieman väänsi. Tänään kuitenkin vaipan sisältö on ollut suht normaalia, ja poika ollut oma itsensä. Pylly on vielä pahan näköinen, punertava ja näyttäisi ruvella olevan. Eiköhän tuo hoitamalla ohi mene.

Se, mikä tän aiheutti, siitä mulla ei ole minkäänlaista käryä! Ei olla syötetty pojalle mitään erikoista eikä mitään uutta. Toivottavasti nyt menee nopeasti ohi. Vatsataudiksi en tätä kyllä epäile. Kuumettakaan pojalla ei ole ollut.

 

Tänään lähdettiin perheen voimin saareen, jossa on J:n sukulaisten mökki, joka on siis myös meidän käytössämme. J meni hakkaamaan halkoja, me Pyryn kanssa hengailemaan. Tai oikeastaan Pyry meni nukkumaan ja mä neulomaan villasukan loppuun. Pyry nukkuikin koko sen ajan, mitä tuolla oltiin. Joten kuvat pienestä miehestä jäivät vähäisiksi.

 

Seuraavaksi vuorossa onkin Pyryn sukkien ja tumppujen neulominen, ja täytyy varmaan täksi talveksi itselle neuloa uusi kaulahuivikin. Ihanaa kun syksy tulee niin saa pukea päälle kaikkea pehmeää ja lämmintä!

Toivomuslista

Me käytiin tänään Ikeassa mamman ja isin kanssa, mun osuus siis oli olla vaan makuapuna ja ikkunashoppailla. Toisin kävi. Taino, mä en ostanut mitään, mutta sain "vähän" aikasen synttärilahjan; paripeiton (220x240) ja siihen pussilakanasetin! Ne ovat olleet mun pakkosaada top 5 -listan kärjessä ja vihdoin mua onnisti! 

Mullahan on siis synttärit vasta marraskuussa, mutta kun kerran on lottolauantai ja fiilis, niin ajattelin kehitellä tälläisen toivomuslistan, ihan synttäreitä kuin jouluakin ajatellen.

Ja ainahan saa haaveilla, vai mitä?? ;) Tässä siis mitä MINÄ haluan, ei mitä minä Pyrylle haluan, se on lista erikseen se sitten! :D

Lyhdyt: Kaiken kokoiset, kaiken väriset, kaikki käy! Lyhtyjä ei mun mielestä voi olla ikinä liikaa, ja mä tykkään niin paljon tuoda syksyyn valoa lyhdyillä ja kynttilöillä!

BOLA-koru: Nää on niin ihania, miten näistä osaa muka valita vain yhden?! <3

Kengät: Tuollaisia nilkkureita olen pitkään ihaillut, koskaan ei vaan ole kokoa silloin kuin olisi rahaa ja koskaan ei ole rahaa kun olisi kokoja... HMPH.

Tähtimatto: Meijän eteinen huutaa pitkää käytävä mattoa!!! Siinä on muutama kokeillut paikkaansa, mutta vielä mikään ei ole iskeny sopivasti, tähtimatto olisi kyllä täydellinen..!

Iso taulu: Tänään taas Ikeassa kuolasin noita isoja tauluja, meijän nykyiseen kämppään tolle ei paikkaa kyllä löytyisi, mutta ehkä sitten joskus kun on iso koti... 


Miltäs näyttää mun toivelista?  

Haluaisin nähdä myös muiden toivelistoja, joten jos olet tehnyt/teet niin linkkaahan postaus alle!!

Torstai on toivoa täynnä

Kyllä tähänkin risukasaan aurinko paistaa.

Mulla on ollut ihan mahtava päivä ihanan ystävän kanssa, josta mä oon niin kiitollinen. Tää ystävä on ollut mulle melkeen kuin sisko, aina. Ollaan tutustuttu sillon ku mä olin 7 luokalla, hän 9 luokalla.

Jo silloin, vaikka meillä oli ikäeroa ja ei liikuttu samoissa porukoissa, niin me tultiin hyvin toimeen. Nähtiin usein (tosin seurustelin sillon tän henkilön veljen kanssa, joka vaikutti paljon asiaan) ja ehkä se meijän välit on näin hyviksi saattanutkin. 

Ollaan tehty ja koettu paljon, mutta ei me aina olla oltu näin läheisiä. Mä pystyn olemaan helposti oma itseni tämän ihmisen seurassa, ja koskaan ei oo tarvinnu esittää parempaa mitä on. Aito ystävä siis.

Tänään taas tuli todettua kuinka korvaamaton ystävä hän on, ja tällä hetkellä musta tuntuu, että oon vähintään elämäni velkaa hälle kun hän jaksaa aina auttaa ja olla tukena.

Pyydän kahvipakettia, saan kassillisen sapuskaa ja kukkia. Kuinka iloiseksi ihminen voi tälläisellä hetkellä tullakkaan niin pienestä eleestä onnelliseksi. Kun tän hetkinen tilanne nyt on mitä on.

Kiitos, että olet läsnä, ystävä.<3


Vaikka välillä tuntuu, että asiat menee päin metsää, täytyy muistaa mikä on tärkeintä ja mistä pitää olla kiitollinen.

Mun oma perhe. Rakas aviomies, joka on aina tukena, aina rakastava ja kaikinpuolin ihana ja mahtava. Terve poika, joka on täydellinen ja rakas. Mulla on aidosti välittäviä ystäviä, vanhemmat ja appivanhemmat. 

Mä olen itse perusterve ja mulla on katto pään päällä ja ruokaa (toisinaan) jääkaapissa.


Torstai on todellakin toivoa täynnä, ja tänään muistin kiittää asioista, jotka ovat oikeasti tärkeitä.

Syksyn satoa: suussa sulava omenapiirakka!

Tänään leivoin erittäin herkullisen omenapiirakan itsepoimituista omenoista.

Tässä resepti, jota todellakin suosittelen!:

200g   margariinia
1,5dl    sokeria
3dl       jauhoja
1           muna
0,75dl maitoa
1 tl       leivinjauhetta
1 tl       vanilijasokeria
3-4      omenaa
            kanelia ja sokeria

-Sulata rasva. 
-Sekoita kulhossa sokerin kanssa. 
-Lisää jauhot (ei vielä leivinjauhetta). Jauhoja kannattaa lisätä hiljalleen, sillä taikinasta ei tulisi tulla kovin kuivaa tässä vaiheessa. Ota sivuun kahvikupillinen taikinaa; se ripotellaan valmiin piirakan päälle. 
-Lisää nyt taikinakulhoon muna, maito, leivinjauhe ja vanilijasokeri. Sekoita puulusikalla kovaa tasaiseksi. Taikina on valuvaa tässä vaiheessa, eli ei esim. pysy vuoan reunoilla, muttei myöskään ole litkua. 
-Kaada taikina voideltuun tavalliseen piirakkavuokaan ja ripottele päälle omenapalat.
-Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria sekä sivuun alussa jätetty taikina. 
-Paista 200 asteessa n. 30 min.

Nauti vanilijakastikkeen tai jäätelön kera!

Meidät löytää nyt myös....

...Facebookista!

Tänään sain aikaiseksi sen, mitä olen jo pitkään meinannut tehdä, mutta koskaan ei mukamas ole aikaa. 

Loin Facebookiin tälle blogille oman sivun ja sen löytää osoitteesta:

https://www.facebook.com/lapsestaaikuiseksijaaidiksi.fi

Tervetuloa tykkäämään ja seuraamaan meidän arkea muutenkin kuin blogin kautta! :)

Syysmarkkinat

"Mennään hiljaa markkinoille kun aamu sarastaa..."

Näin tehtiin tänään. Aamupalan jälkeen puettiin päälle ja lähdettiin koko perheen voimin kävellen kaupunkiin, syysmarkkinoille.

Täytyy kyllä sanoa, että markkinat olivat todellinen pettymys. 

Paljon on muuttunut vuosien varrella..

N. 85% myyjistä olivat ulkomaalaisia, jotka kauppasivat joka kojulla samoja massavaatteita ja -laukkuja.

Ei enään suomalaisia myyjiä myymässä suomalaisia vaatteita ja itsetehtyjä juttuja. Vaikkakin oli niitäkin. Muutama koju. 

Mutta kyllä pääosin markkinat näyttivät Viron Sadamarketilta tai Merekeskukselta. 

Mukaan lähti vaan tuttuja turvallisia metrilakuja muutama kipale. Niitäkin kojuja oli muistaakseni 4 vai 5, kaikissa sama tarjonta ja samat hinnat.

Kaipaan vanhoja markkinoita joissa näkee tuttuja, kojujen pitäjät on tuttuja jotka eivät tyrkytä tavaraa ohi kävellessä. Mitään ei saa rauhassa katsoa kun myyjä säntää jo tarjoomaan kokoa ja väriä. Ei siinä tee mieli enään ostaa mitään. Toivottavasti tulevat omenakarnevaalit ovat ennallaan. Onhan tää meidän kaupunki sentään omenakaupunki.

 

Takastulo matkalla muru nukahti rattaisiin ja nukkuikin kunnon päikkärit. Hampaita Pyrylle on tulossa kolmin kappalein, tällä kertaa ylös, vaikka epäilinkin hänen tekevän kaikki alalegot ensin. Joten kiukkua ja nukkumista on riittänyt.

Eilen heräsin tämän söpöläisen vierestä ja suunniteltiin pitävämme siivous/pyykkipäivän...

...ja pesukone olikin ihan huippujuttu! Pyry höpötteli ja komensi pesukonetta, ja taisi kone muutaman iskunkin saada.

Käytiin neuvolassakin tiistaina. 8kk lääkärineuvola oli kyseessä ja lääkäri sanoi Pyryllä olevan kaikki niinkuin pitää.

Mitään hajua ei ole mitä lääkäri neuvolakorttiin kirjotti, sillä en millään tahdo saada selvää hänen käsialastaan! Ihan hepreaa..

Mutta mitat kirjotti terkka, ja niistä sain sentään selvää; 72,5cm & 9040g <3

Painoa oli tullu nyt pituuteen nähden vähemmän joten se notkahti alaspäin käyrällä, mutta pituuskasvu on tasan keskikäyrällä. Ja ensimmäisen kerran myös päänympärysmitta on keskikäyrällä! Vihdoin voin kunnolla huokasta helpotuksesta kun mun isopäisen pojan pää on vihdoin sopiva suhteessa vartaloon!<3