Vesipeto

Meijän lapsi rakastaa vettä!

"Uimisen" tai juomisen muodossa. 

Allas tai järvi. 

Kaikki käy!

Kävin eilen Honkkarista ostamassa Pyrylle vauvoille tarkoitetun uimarenkaan, harmi ettei eilen päästy kokeilmaan sitä kun ukkosti ja satoi... Tää oli jopa superedullinen; 4.95e!

  

Kuva tylysti lainattu Googlen kuvahausta, sillä meijän rengas on vielä paketissa!

Tuo helpottaa siinä mielessä, ettei tarvitse enään pitää Pyryä sylissä järvessä.

Ja ennenkuin kukaan ehtii kukkahattuilemaan; meijän rannassa/saaressa järvivesi huitelee +28 asteessa näillä helteillä, ja Pyry pestään aina uimisen jälkeen ja vältetään veden joutumista suuhun. 

Miten teidän lapset viihtyy vedessä?

Mitään erikoista ei olla puuhailtu, mahdollisuuksien mukaan paljon ollaan käyty mökillä uimassa ja saunassa. Vaikka ulkolämpötilatkin menee ihan saunasta. Huh hellettä! 

Outoa, kun nyt ens kuussa ei ole neuvolaa. Seuraava vasta 8kk lääkärineuvola, ja se taisi olla vasta syyskuun alussa.

Huh kun aika menee nopeesti. Vastahan oli toukokuu ja ensimmäiset lämpimät ilmat. Nyt ollaan jo melkein elokuussa?

Täytyy nyt nauttia kesästä ja lämmöstä vielä kun sitä on jäljellä! Talvella ehtii valittaa kun on kylmä ja märkää! ;)

Saunassa saavissa lotraamassa!

Unohdetun vauvan syndrooma

Kuuntelin tänään päivällä radiota, ja siellä puhuttiin tästä syndroomasta. Jäin miettimään, että miten kukaan töihin ajaessaan voi unohtaa viedä lapsen hoitoon, ajaa suoraan töihin ja unohtaa lapsen autoon. Koko päiväksi. Lämpimänä päivänä.
Yllättävän moni kuulemma. 

Kyseinen syndrooma on yleistynyt muualla ulkomailla, mutta myös Suomessa tälläisiin tapauksiin on törmätty.

Kyseinen henkilö ei ollut muistanut lastaan edes siinä vaiheessa, kun oli työkavereidensa kanssa puhunut lapsesta, tai edes siinä vaiheessa, kun isoisä soitti ja sanoi ettei lasta ollut hoidossa kun häntä oli mennyt hakemaan. Stressi tai työpaikka eivät vaikuttaneet unohdukseen.

Autossa lämpötila oli noussut jo yli 40 asteeseen ja mitään ei enään ollut tehtävissä.


Näillä helteillä (tällä hetkellä auringossa +40!!! astetta), seisovassa autossa se voi olla jopa kolminkertainen, varjossa pitäminen ei lämpötilaa paljon laske. Eikä ikkunoiden auki jättäminen. Joten ennen kun jätät lapsesi tai lemmikkisi autoon EDES HETKEKSI;

-aja auto parkkiin auringonpaisteeseen tälläsellä ilmalla
-sammuta moottori
-jätä ikkunat auki
-istu autossa 5min ilman juotavaa tai ilmastointia.

Voi tulla pieni tuskanhiki ja ahdistavan kuumat oltavat. Ja muista, kun sinulla on lämmin, lapsellasi on hiki.

Muistakaa myös ulkona muuten suojata lapsen päät ja tarjota juotavaa. Jokaisen on myös syytä kerrata lämpöhalvauksen oireet:

-Normaali ihminen hikoilee ollessaan kuumissaan, mutta lämpöhalvauksen saanut ei. 
-Iho on kuuma ja kuiva
-Hengitys pinnallista ja nopeaa. 
-Valtimosyke on heikko. 
-Lisäksi lämpöhalvaukseen voi liittyä sekavuutta ja tajunnanmenetys

Itsellä ei tulisi mieleenkään jättää Pyryä autoon edes hetkeksi. Mitä vaan voi tapahtua. Ja tuosta syndroomasta, uskon että sellainen on mahdollista, mutta henk. koht. ajattelen niin, että miten voi unohtaa, että itsellä on lapsi? Siis ilman mitään murheita, stressiä, kiirettä tms. (Silloinkaan en voisi unohtaa)

On myös välinpitämättömyyttä, "käyn kaupassa hakemassa vain maitoa, en jaksa raahata vauvaa mukaan kun käy nopeammin ilman häntä", joo ehkä, mutta mitäs jos parkkipaikalla käy jotain? Tai itse jäisi juoruamaan kaupankassan kanssa tai törmää naapuriin ja "unohtaa" lapsen?

Toivottavasti ei tarvitse enään lukea uutisia näistä autoon kuolleista vauvoista, tulee paha mieli..


Aurinkoisia (loma)päiviä lukijoille, kun suojaatte lapsenne/lemmikkinne, muistakaa myös suojata itsenne!!

Soseista sormiruokailuun!

Niin mä vaan päätin viikonloppuna että nyt loppui soseiden kanssa läträäminen ja poika saa itse alkaa harjoitella syömistä!

Miksi vai?

Noh, mun mielestä sormiruokailu on "luonnollisempi" tapa syödä, kun vertaa siihen että työnnettäisiin lusikalla sosetta suuhun. Lisäksi Pyrystä oli ekalla kerralla kiva syödä itse! Ja mä luulen että tällä voi olla myös vaikutusta myönteiseen ruokailukokemukseen.

Se on myös tavattoman helppoa! Lapsi tulee vain mukaan perheen ruokailuihin, kaikki syö suht samaa, samaan aikaan ja jospa minäkin saisin nyt syödä ruokani lämpimänä?

Maitohan pääsääntöinen ravinto vauvalle on, ja nyt ennen 1 vuoden ikää ruokailu on vain huvin vuoksi. (”Before age one, food is for fun”). Mutta on kiva, että Pyry saa tutustua ruokaan itse, ja keksiä syömisen ja nälän yhteyden. 

Aamu- ja iltapuuron syötän vielä itse, sekä hedelmäsoseet. Saa kyllä välipalana hedelmiä ja marjoja paloinakin, mutta välillä soseena. 

Soseita luultavasti tullaan syömään vielä välillä, kun lähdetään reissuun jos ei ole mahdollisuutta tehdä ruokaa tms. 

Pyry on tähän mennessä saanut:

-parsakaalia

-kukkakaalia

-porkkanaa

-perunaa

-bataattia

-kesäkurpitsaa

-kanaa

-nautaa

-sikaa

-persikkaa

-aprikoosia

-päärynää

-omenaa

-banaania

-vadelmaa

-mustikkaa

-mansikkaa

-puolukkaa

-ananasta

-mangoa

-kurkkua

-ruusunmarjaa

-maissia

-ruisleipää

....jne. Ja näitä kaikkia aletaan nyt sitten soveltamaan sormiruokailuna. Tänään lounaalla tein Pyrylle bataatti- ja porkkanatikkuja. Pyry innoissaan maisteli molempia, ja jopa (tahattomasti) nieli muutaman palasen. Hauskaa hänellä näytti olevan, ja yllätyin miten vähän kakomista esiintyi. Ja kuvittelin että kaikki palaset lentäisivät suoraan lattialle tai sylkisi ulos, mutta ei. Innoissaan hän niitä käänteli, maisteli ja ihmetteli. Jopa vähän jutteli niille. 

Välipalana olisi tarkoitus maistella kurkkutikkuja, pala ruisleipää sekä päärynärenkaita. Eli samaa mitä itse aion syödä. 

Lounaasta ei vielä varmuutta, kun kaupassa käydään J:n kanssa, mutta luulen että kanaa syödään. 

Iltapalaksi puuroa ja mustikoita.

Onko lukijoiden joukossa muita, keitä kiinnostaa sormiruokailu ja miten teillä alkanut tutustuminen ruokaan? Välipala vinkkejä ja ohjeita otan myös innolla vastaan!

Ihanaa viikkoa !

Hyvinvointivaltio(ko)?

Nyt on tullu uutisista luettua taas paljon pahaa. Ja nimenomaan pahaa mitä on tapahtunut täällä meidän kotimaassa, Suomessa. 

Se pistää miettimään, että täälläkö mun pitäis mun lapsi ja tulevat lapset kasvattaa. Ei meillä huonosti asiat ole verrattuna muihin maihin, mutta nyt lähiaikoina on tullu luettua mitä ihmeellisimpiä uutisia, miten ihmiset on oikeesti menny aivan sekasin. Otetaan nyt esimerkkinä kituvia kissoja autosta ulos heittävä ihminen, sitten isä joka kuristaa ja ravistelee omaa kaksikuista lastaan, LAPSET jotka ainepäissään(?) tuhoavat huvikseen toisen auton, rattijuopoista puhumattakaan.

Ja kun ethän sä voi ulkonäön perusteella tietää, millainen ihminen on. Pitäiskö mun uskaltaa päästää mun lapsi yksin kävelemään kouluun? Tai hakemaan kioskilta namia? Miten onnistun kasvattamaan lapsestani varman, kun itse olen epävarma? Pelossa en silti aio elää. Enkä kasvattaa lastanikaan sen mukaan. Olen lyhyen elämäni aikana nähnyt kaikenlaista, silti itse olen (suht.) tervepäinen. Kiitos vanhempieni.

Joskus mun on lapseni luovutettava tänne maailmaan. Mutta sitä ennen mun pitäis yrittää kasvattaa hänestä muita kunnioittava, tasapainoinen ihminen. Onneks mulla on hyvät lähtökohdat. Mä oon saanut hyvän kasvatuksen, J on saanut hyvän kasvatuksen ja me ollaan hyviä esimerkkiä junnulle.

Kun kuulin ensimmäisestä kouluammuskelusta, en olisi halunnut uskoa korviani. Eihän täällä meidän kotimaassa pitänyt tapahtua mitään sellasta. Eihän kukaan niin sekasin voi olla? Vaan kyllä ilmeisesti voi. Ensimmäisestä ei mennyt kuin alle vuosi, kun seuraava jo tapahtui. Sitten oli Sellon ja Hyvinkään ampumavälikohtaukset muutaman vuoden sisällä. 

Kouluampujilla ei ollut taustallaan tiettävästi mitään rikoksia. He olivat "tavallisia" nuoria. Siis päällisin päin. Miten kukaan olisi voinut aavistaa, että oma luokkatoveri suunnittelee tuollaisia hirmutekoja? Mistä mä ikinä tiedän millaiseen kaveripiiriin Pyry ajautuu? Mun pitäisi pystyä huomaamaan jos hän liikkuu epämääräisessä porukassa. 

Äitiys tuottaa tietynlaisia paineita, mm. juuri kasvatuksen suhteen. Mä oon aina ajatellu kasvattaa lapseni rennolla mielin, tiettyjä rajoja noudattaen, hyväkäytöksisen, kunnioittavan ja suvaitsevaisen. Kaikki nämä samaan pakettiin? Enintään 18 vuoden aikana, kunnes mun pojasta tulee aikuinen. Vaikea tehtävä, mutta mä aion selvitä siitä. Koska kun mä olen tasapainoinen, uskon että hänestäkin tulee. Epävarmuutta koen vielä, mutta ajattelen sen häviävän ajan myötä. Mun pojasta tulee fiksu, siitä ei ole epäilystäkään. Mä aion onnistua tässä tehtävässä. Tehtävässä nimeltä Äitiys.

6KK & kuulumiset!

Pyry täytti 6kk 30.6! Tänään meillä oli neuvola, ja mittoja saatiin 68,5cm & 8365g! Hyvin poika kasvaa <3 En ole nyt oikein samaa mieltä tosta pituudesta, koska viime neuvolassa oli tasan 68cm, ja kyllä huomaa että vaatteet on eri kokoset kuin kuukaus sit.. Tosin tänään oltiinkin eri neuvolassa, kun meidän oma neuvola on tämän kuun kiinni. 

Otettiin kotona vähän 6kk kunniaks kuvia!

 

 

 

 

Nyt ollu vähän hiljaista blogin puolella, sillä J:llä alkoi isyysloma (kyllä, nyt jo!!) ja nyt ollu niin ihanat ilmat ja paljon juhlia yms, ettei olla paljon sisällä tai ylipäänsä kotona oltu! 

Lauantaina ostettiin Pyrylle kahluuallas ja se on näillä ilmoilla ihan pop! Käytiin myös eilen veneilemässä ja saaressa mökillä pyörähtämässä! Oli niin tasasta kyytiä, että Pyry nukahti veneeseen.

 

Saatiin Pyryn tuloksetkin neurologilta. Kaikki testit on ok, neurologi epäilee hetkellistä aivojen sähkökäyrien katkosta, joka ei enään EEG:ssä näkynyt. Ollaan vielä kuukaus tarkkailussa, mutta en usko, että mitään kohtauksia enään tulee. Iso kivi vierähtänyt sydämeltä, mun lapsi on terve. <3

 

Ihanaa kun kesä on vihdoin saapunut tännekkin, ja kesä tuo varmasti ihania asioita tullessaan, ainakin tähän asti tuonut <3 

IHANAA KESÄÄ LUKIJOILLE, postaustahti varmasti hiipuu nyt hieman tosiaan tuon J:n loman ja ilmojen takia, mutta yritän kyllä viikoittain jotain rustailla!! 

Love; Neea & Pyry