Aivot narikkaan

Siellä ne ovat roikkuneet jo jonkin aikaa. Ja huh, että onkin tuntunut hyvältä! 

Niinkuin olen aikaisemmin painottanut, en ota blogista itselleni mitään työtä tai pakkomiellettä, vaan kirjoitan sillon kun itseäni huvittaa. Viimeisimmän postauksen jälkeen tähän päivään on ensimmäistä kertaa tuntunut hyvältä olla kirjoittamatta. Siis että en ole kertaakaan ajatellut, että "mitäköhän lukijat ajattelee, kun en ole hetkeen kirjoittanut". Enkä ole myöskään avannut bloggeria kertaakaan katsoakseni kommentteja tai että onko mulla ylipäätään enään yhtään lukijaa. Ja yllätyksekseni, onhan teitä!

Monia varmaan kiinnostaa eniten se, joko pieni herra on saapunut maailmaan. Instagrammin ja facebookin seuraajat ovatkin jo huomanneet, että edelleen ollaan yhtenä kappaleena. Niin, tänään siis rv 40+3 ja edelleenkään herra ei ole ilmoittanut itsestään. Hassua, olin varma että poika syntyisi aikaisemmin kuin Pyry syntyi (39+2), mutta ilmeisesti hän ajattelee, että hyvää kannattaa odottaa. Kävin tiistaina neuvolassa, ja siellä sanoivat että ensi viikon alussa täytyisi soittaa äitiyspolille ja varata käynnistysaikaa. Huh, toivon todella että vauva tulisi ihan itsekseen sitä ennen, jos tällä kertaa saisin ei-käynnistetyn synnytyksen. Ja siksi kuulemma jo ensi viikolla, ettei poika ehdi kasvaa liian isoksi jotta saan synnytettyä ihan alateitse. Mikä on todellakin mun isoin toiveeni. Oon nähnyt jo pahoja unia siitä, kuinka vauva on perätilassa tai muuten vaan niin iso, että on päädytty hätäsektioon. Sitä en todellakaan haluaisi, vaikka Suomessa osaavat lääkärit yms ovatkin.

Sunnuntaina mua alkoi kiusaamaan myös pieni flunssa, joka tiistaina kehkeytyi vähän isommaksi ja nostatti jopa kuumeen keskiviikko aamuksi. Olo oli ja on edelleen kuin katujyrän alle jääneellä ja toivonkin että tämä ehtii mennä ohi ennenkun tarvii lähteä synnyttämään. Ajattelin ensin, että kyseessä olisi allergia, mutta flunssan tartuttua Pyryyn ja J:iin, näin ei voikaan siis olla. Mä oon ollut täysin vuoteenoma, ja J tulikin keskiviikkona kesken työpäivän kotiin, sillä musta ei vaan ollut hoitamaan Pyryä. Tänään ja huomenna hänellä onkin onneksi vapaapäivät, ja toivottavasti ensi viikon alussa pääsisi jo aloittamaan isyysloman...

Muuten mun olo on ollut aika hyvä, eilen huomasin että selkä alkanut vaivaamaan taas, ja flunssa aiheuttanut mulle pientä turvotusta. Huomaa ettei joka päivä pysty sormuksia käyttämään. Lohduttaudun kuitenkin ajatuksella, että ei enään kauaa. Kohta saan pojan syliini. <3

Jääkiekkohulluna on tullut seurattua myös parhaillaan pyöriviä MM-kisoja, ja tänään kannustetaan Suomi voittoon välieristä Tshekkiä vastaan eikös joo?!

Terveisiä rantapallolta, taitaa kesäkunto tältä kesältä jäädä, haha!