Reilu vuosi sitten teimme J:n kanssa päätöksen.
Meillä olisi mahdollisuus viettää viikonloput valvoen pitkään, baarien tiskeillä notkuen. Tai meillä olisi mahdollisuus nukkua huonosti, heräten muutaman kerran yössä kotona oleskellen.
Valitsimme jälkimmäisen.
Ja kertaakaan emme ole katuneet tuota päätöstä.
Moni asia on pysynyt ennallaan. Meidän parisuhde ei oo kariutunut, päinvastoin vahvistunut. Mä oon edelleen sama pönttöpää, vastuuntunnolla höystettynä.
Yksi asia mitä ajattelen paljon, on ystävät. Tai kaverit. Tai tuttujahan ne nykyään on.
Mulla oli paljon kavereita ja ystäviä ennen Pyryä. Nykyään ne on vaan jotain fb-kavereita jotka sillon tällön käy tykkäilemässä sun kuvista/tilapäivityksistä. Tuttuja. Jotka joskus oli tärkeitä.
Nykyään mulla on ihania ystäviä mun ympärillä jotka kyselee kuulumiset päivittäin ja nähdään viikottain. Suurinosa näistä ystävistä on J:n puolelta.
Mä toivoin, että suurinosa kavereista olisi pysynyt, mutta nyt ainakin tiedän, ketkä ovat niitä oikeita ystäviä. Ja olen kiitollinen jokaisesta, joka on ollut mun ja meidän tukena.
Mä en vaihtais päivääkään pois tästä, mitä mulla nyt on. Jos se maksoi muutaman kaverin niin siihen minä syytön olen. Mä voin herätä joka aamu iloisena ja todeta, että mä olen oikeasti onnellinen.
Yli 3 vuotta sitten en voinut tehdä niin. Se olisi ollut tekopyhää.
Hmm...mistäs moinen pohdiskelu peräisin ;) <3 niin ne jyvät erottuj akanoista :)
VastaaPoistaJust kirjotin fbn puolelle sulle kommentin ;D<3 Kiitos vaan postausideasta! ;) Sinusta tulikin mieleen, että olen kiitollinen myös uusista ystävistä/kavereista ketä oon elämääni saanut :)
PoistaKuulostaa hyvinkin tutulta... Itsellä on kohta 3,5v poika ja tuntuu että kavereiden kanssa, joiden kanssa joskus tuli vietettyä paljonkin aikaa, on lähinnä enää fb:n kautta yhteydessä ja hyvinkin satunnaisesti. Toki sekin vaikuttaa, että on useampi sata kilometriä matkaa asuinpaikkakuntien välillä, mutta tosi harvoin edes soitellaan enää. Nykyisestä asuinpaikasta on löytynyt yksi hyvinkin läheinen ystävä, jonka kanssa nähdään lähes päivittäin, asutaan muutaman sadan metrin etäisyydellä toisistamme.
VastaaPoistaPäivääkään äitiydestä en vaihtaisi pois, vaikka se joskus rankkaa onkin ollut. :) Miehenkin kanssa on ollut omat ongelmat näiden vuosien aikana, mutta rakkauden avulla on yhdessä pysytty vaikeidenkin aikojen yli. :) Allekirjoitan kyllä täysin lauseen "Mä voin herätä joka aamu iloisena ja todeta, että mä olen oikeasti onnellinen.". :)
Kiva blogi sulla, jään kyllä seurailemaan lukijaksi. :)
Ihan samoja juttuja mulla, tosin kaikki ne entisetkin kaverit asuu ihan tässä samassa kylässä...
PoistaKiva juttu, tervetuloa! :)