perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kun terve lapsi ei olekkaan niin terve

Np-ultra. Kaikki on hyvin, niskapoimu ei ole turvonnut.

Rakenneultra. Vauvan näköinen poika sieltä on tulossa, oikean pituiset reisiluut ja pää. Kaikki kunnossa.

Synnytys. Syntyy 8/9/10 pisteillä terve, kaunis ja terhakka poika. Käyttäytyy kuten pienen poikavauvan kuuluukin käyttäytyä.

1kk neuvola. Poika kasvaa keskikäyrillä, kehittyy kuten tuon ikäisen vauvan kuuluu kehittyä.

3kk neuvola. Ekat rokotukset. Poika kasvaa edelleen keskikäyrillä. Kannattelee päätään, juttelee, hymyilee, seuraa katseella, tunnistaa äidin ja isän. Kaikki edelleen niinkuin pitääkin.

4kk. Illalla laitan poikaa nukkumaan. Seison pinnasängyn vieressä ja katson kun toinen syö. Yhtäkkiä lopettaa syömisen. Ensin tärisee hieman raajoista, kunnes sekunnissa vapisee koko poika. Tätä kestää n. 7 sekuntia, jonka jälkeen poika nukahtaa (=tajuttomuus?). Mitä helvettiä?

Jutellaan J:n kanssa ja laitetaan tärinä sen piikkiin, että Pyry jännitti jotenkin jotain lihaksia tms. Kyllähän J:nkin raajat vapisee nukkumaan mentäessä.

Menee 2 viikkoa.

Laitan taas Pyryä nukkumaan ja katson pinnasängyn vieressä syömistä. Yhtäkkiä lopettaa syömisen. Pojan silmät heittävät ympäri ja samassa vapisee koko poika, kovemmin kun viimekerralla. Ei reagoi kosketukseen eikä puheeseen. Minä panikoin. Tätä kestää n. 8 sekuntia. Poika nukahtaa (=tajuttomuus?).

Seuraavana päivänä soitan neuvolaan. Varataan lääkärille aika.

Lääkärissä käydään ja lkr toteaa, että kyllä poika ihan hyvin on kehittynyt ja kasvaakin täysin keskikäyrillä. Sanoo, että pää on hieman epämuodostunut. Laittaa lähetteen verikokeisiin ja sanoo, että konsultoi lasten neurologia. Lkr soittaa reilun tunnin päästä, että meille on perjantaiksi varattu aika lasten neurologille. Käydään verikokeissa. Juttelen ystävän kanssa (sairaanhoitaja) ja hän kertoo, että kyseinen neurologi on kylän paras. 

Perjantaina (päivää ennen häitä) menemme neurologin vastaanotolle. Mukava mies, ja erittäin osaavan oloinen. Käsittelee Pyryä hyvin ja Pyry vain hymyilee ja kikattaa.

Neurologi sanoo, että ei usko että on mistään vakavasta kyse, sillä Pyry on kehittynyt niin hyvin. Laittaa kuitenkin lähetteen EKG:hen (sydänfilmi) ja EEG:hen (uni-EEG:ssä vauvan nukkuessa otetaan sähkökäyriä).

Eilen käytiin EKG:ssä ja siitä ei meinannut tulla mitään! On meidän pojalle mahdottomuus olla 10sek paikoillaan. Ja väänsi kakankin siinä sitten kun oli piuhoissa kiinni. Se on meidän poika se.

19.6 olisi vielä tuo EEG, ja onneksi tutkivat kunnolla niin ei jää mikään mietityttämään.

Vaikka mistään vakavasta ei ole kyse, pointtini oli se, että älkää ikinä pitäkö oletusarvona, että jos vauva syntyy terveenä niin että se olisi sitä. Minä pidin, ja sen takia järkytyinkin pahasti kun nuo kohtaukset tulivat. "Miten muka mun lapsi, senhän piti olla terve, se syntyi terveenä!" 

Ja ei, en sano että jokainen lapsi olisi sairas joka syntyy, vaan että liikaa hiljennytään siitä, että sairaudet ja vammaudet voivat puhjeta myös myöhemmällä iällä. Vaikka lapsi on terve syntyessään, se ei puolen vuoden ikäisenä välttämättä olekaan terve. 

Tutkimustuloksia en siis vielä ole saanut, sillä yksi tutkimus vielä edessä, mutta uskon että kaikki on ihan hyvin. Säikähdin ja järkytyin kyllä erittäin pahasti, mutta voiton puolella ollaan jo.






Ainiin! Meillä on jo kaksi alahammasta!!

14 kommenttia:

  1. Tää on niin totta. Toivotaan ettei teillä ole kyse mistään vakavasta. Ihana poika! :)

    Meitä heräteltiin jo synnytyksessä. Kohta taas kontrollikäynti edessä ja uskon kyllä kaiken olevan meilläkin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti ei, inhottaa kun ei tiedä mikä on. Kiitos! :)

      Mikäs teillä? Jos siis saan kysyä. :)

      Poista
    2. Toki saa. Vakava syntymäasfyksia. Tällä hetkellä onneksi näyttää ettei hapenpuutteesta ole koitunut jälkiseurauksia. :) Aivojen ultraääni kuitenkin kolmatta kertaa edessä, samoin lääkäri- ja fyssarikontrolli varmuuden vuoksi.

      Poista
    3. Okei, enpä oo kuullukkaan koskaan tuollaisesta :o Pyrykin oli tarkkailussa koko sairaala ajan kun oli ollut 26h ilman lapsivettä. Joka päivä otettiin verikokeet ja happisaturatio(?) Onneksi ei siitä tullut mitään :)

      Poista
  2. Allekirjoitan postauksesi ihan täysin!

    Meille syntyi 9/13 terve 9/9/10 poika, kaksi päivää ennen laskettua aikaa. Raskaus meni hyvin ja oli todella helppo (kovaa närästystä lukuunottamatta). Synnytys eteni melkein malliesimerkin mukaan, jollei 1,55h ponnistusvaihetta ja pojan viistoa lakitarjontaa huomioida. 1-3kk neuvolassa kaikki oli normaalisti, poika kasvoi ja kehittyi kuten ikäistensä kuuluu.
    Siinä 3-4kk välissä kiinnitin kuitenkin huomiota pojan oikeaan käteen, joka oli todella "laiska" ja pysyi kokoajan enempi nyrkissä. Mainitsin tästä pojan 4kk neuvolassa ja mulle vakuuteltiin, että se menee ohi ja kättä pitää härnätä jotta se lähtee sieltä "käyntiin" - ei lähtenyt. Mainitsin asiasta uudelleen 5kk neuvolassa ja silloin pääsimme lääkärin vastaanotolle. Hän teki tutkimukset ja saimme lähetteen neurologille. Kävimme neurologilla ja saimme sieltä lähetteen pään magneettikuvaukseen. Nyt pojalla epäillään cp-vammaa (hemiplegiaa - toispuolihalvausta). Poika on nyt 9kk ja magneettikuvauksiin pääsemme tämän kuun vimeisenä perjantaina. Fysioterapiaa meillä on ollut 2kk ajan, aiemmin kerran kahdessa viikossa, mutta viimeviikosta eteenpäin kerran viikossa.

    On edelleen vaikea kuvitella miten meidän pojalla voisi olla jotain tällaista. Raskaus oli kuitenkin lähes täydellinen, poika syntyi lähes ajallaan, oli ihanteellisen kokoinen ja sai pisteet 9/9/10. Jokin on vain mennyt vikaan raskauden aikana tai synnytyksen aikana, ehkä hoitajat tekivat hoitovirheen?

    Ikinä ei saa olla liian varma. Ensimmäisen kerran, kun kuulin sanan hemiplegia olen pelännyt vain pahinta...ei ole pudotus sitten niin korkea, kun saadaan varmuutta asiaa... :)

    http://alittlebitoflightblue.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kanssa "täydellinen" raskausaika, oli vaan pientä närästystä. Ponnistusvaihe kesti 1h15min, ja en ymmärrä kuinka sun annettiin ponnistaa noin kauan ku mä olin 1h10min ponnistanu nii lääkärit rupes puhumaan imukupista ja leikkaamisesta (joihin en suostunut).

      Hui kun meni ihan kylmät väreet kun luin sun tekstin... Paljon voimia kuvauksiin <3

      Ja toi "Ikinä ei saa olla liian varma" pitää todella paikkansa.

      Poista
  3. Täällä syntynyt kaksi tervettä poikaa. Aika pian on kuitenkin huomattu yhtä sun toista seurantaa vaativaa molemmilla. Toisella tutkitaan nyt kielellistä erityisvaikeutta, toisen sydänvika löytyi kahden päivän ikäisenä. Jotkut ongelmat tulevat esille vasta kouluikäisenä.
    (Enemmän juttua meidän pojista löytyy http://satukoheltaa.blogspot.fi ja http://urheateistelija.blogspot.fi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se, kun koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo. Mut miks raskausaikana ei enemmän puhuta siitä mitä ongelmia esim synnytyksessä voi käydä tms, ymmärrän ettei (varsinkaan tuoreita) äitejä haluta pelotella vaan vakuutellaan että kaikki on hyvin ja terve lapsi tulee. Mutta kun fakta on se, että jokainen äiti käy kuitenkin netissä lukemassa kaikesta mahdollisesta ja vähän mahdottomastakin.

      Kiinnostuin, käyn myöhemmin tarkemmin tutustumassa blogeihisi! :)

      Poista
  4. Apua!!! Tsemppiä ja toivottavasti tulokset tulee normaaleina takas!!!

    VastaaPoista
  5. Toivottavasti kaikki on hyvin! Voimia <3

    VastaaPoista