Kehonsa tyytymättömyys?

Ennen synnytystä olin tyytymätön kroppaani. 
Miksi? 
Painoin 55kg, lihasta löytyi ja hieman muotojakin. 
Siksi koska mua haukuttiin ja kiusattiin. Eikai kukaan näe itseään kauniina kun joka puolelta haukutaan toisin?

Kun katsoin mun vanhoja kuvia, niin nyt mä näen itseni niissä ihan nättinä nuorena tyttönä. Siis ihan niissä muokkaamattomissa kuvissa.

Raskauden aikana tuli huoli että "entä jos mä lihon 40kg?" - "jos mun maha ja pylly jää roikkumaan?" - "jos mun vähäiset pienet tissitkin hävii?" - "miten J pystyy enään katsomaan mua?"

Noh, kiloja tuli 12kg joka on aika vähän. Kyllähän sitä muuallekkin meni kun vain mahaan. Mun lantio leveni hiukan ja reidet turpos myös. 

Synnytyksen jälkeen painan 60kg. 5 kiloa enemmän kun ennen raskautta. Ja vasta nyt mä olen normaalipainoinen. Tässä mä aioin pysyä.

Mahaa mulle ei jääny nimeksikään, se palautui suht. normaaliin jo 3 tuntia synnytyksen jälkeen ja 30 day ab challengen jälkeen sain kadonneita vatsalihaksiakin esiin hiukan. Pylly ei roiku, mä voin ylpeenä pukea farkut päälle ja todeta, että mun pylly näyttää niissä hyvältä. Ne vähäisen pienet tissit kasvoi, ja imetyksen jälkeen ne jopa jäi koon isommaksi kun ennen. Ja ei, ne ei roiku niinkuin moni imettänyt väittää. Ja J katsoo mua. Joka päivä. Ja jokapäivä hän kehuu mua.

En ole vielä täysin tyytyväinen, on vielä alueita kehossa joihin haluan lihasta jne, mutta parempaan päin ollaan menossa. Mä osaan nyt katsoa mun kroppaa eri silmällä, olla ylpeä siitä miltä näytän.

Raskaus ei ehkä tehny mulle mallin kroppaa, mutta sitä mä en haluakkaan. En halua olla suora lauta joka näyttää samalta joka suunnasta. Naisella täytyy olla muotoja, eikä niin pieniä jalkoja että housut joutuu ostamaan lastenosastolta.  

Raskauden myötä mä olen oppinut rakastamaan enemmän kehoani, ja sen mukana rakastamaan itseäni.

Ja J:n myötä mun itseluottamus on noussut 0:sta 10:neen. Siihen meni 3,5 vuotta, mutta oon päässy kymppiin asti.

weheartit.com