Herra hätähousu

Enpä olisi uskonut, että RV 24+5 joutuisin sairaalaan yöksi ennenaikaisten supistusten takia. Onneksi ei tarvinnut kuin yksi yö viettää valtion hyvässä hoidossa.

Eilen päivällä alkoi tuntumaan heikkoja supistuksia, ei tosiaan mitään kipeitä ja niitä tuli vain muutama tunnissa niin en kiinnittänyt niihin sen koomin huomiota. Lähdettiin iltapäivällä meidän porukoille syömään kun äidillä oli toissapäivänä synttärit. Sanoin jo matkalla, että on vähän hassu olo ja porukoilla äitikin kysyi, että onko mulla kaikki hyvin kun näytin kipeelle. Sanoin vaan että joo, vähän hassu tunne alavatsalla vaan. Oltiin sovittu, että värjään äidin hiukset ja leikkaan isän. Äiti sanoi, että voidaan ne jättää toiseen kertaan jos on paha olla mutta vakuuttelin, että kaikki on hyvin. Ja toistaiseksi olikin. Siinä sitten syötiin ja paineen tunne vaan vahvistu alavatsalla, koko ajan piti käydä pissalla, tai ainakin kokeilemassa tuleeko mitään.

Kello alkoi olemaan jotain seitsemän pintaan illalla kun sanoin, että voitaisiin lähteä laittamaan Pyryä nukkumaan. En kauaa ehtinyt ajaa autoa, kun tuli tosi kipeä vihlasu vasemmalle puolelle vatsaa, niin että kytkintä en pystynyt painamaan. Se meni yhtä nopeasti ohi kun tulikin, mutta paineen tunne vain kasvoi.

Tultiin kotiin ja makoilin sohvalla, oli vähän epämukava olo koko ajan. Pistin ystävälle viestiä (sairaalalla töissä), että onko päivystyksessä paljon porukkaa, joutuuko siellä odottamaan kauan jos sinne menee. Sairaalalla on kaks päivystystä, terveyskeskuksen puoleinen ja ensiavun puoleinen. Ja just sen tk-päivystyksen jonoa H ei pystynyt katsomaan. Noh, päätin kuitenkin lähteä, oli niin hassu fiilis. Sinne päästyäni mut kuitenkin ohjattiin ea-puolen päivystykseen ja siellä ei mua ennen ketään ollutkaan. Kerroin tilanteen, sain pyörätuolin alleni ja mut kuskattiin äitiyspolille yläkertaan.

Siellä kysyivät, että oonko millon viimeeks käyny pissalla, sanoin että kotona mutta tuntuu kyllä että pitäis taas mennä. Annoin näytteet ja siitä menin ultraan. Siellä sitten selvisi, että kohdunsuu oli kyllä kiinni, mutta oli vähän lyhentynyt ja hieman pehmentynyt(?). Mä näistä mitään tiedä. Mutta sanoivat suoraan, että yöksi jään ja alotetaan jokin estolääkitys millä oli hankala nimi.

Pääsin synnyttäneiden puolelle ja sieltä sain huoneen itselleni. Kaikki kätilöt olivat (taas jälleen) ihania ja ystävällisiä, kysyivät tarvitsenko jotain jne. Mulla jäi jo Pyryn synnytyksessä hyvä fiilis osastolta, kun ne ihmiset siellä olivat niin niin ihania! Ja tällä kertaa sama juttu. Pötköttelin jonkin aikaa huoneessa ja mua aluksi hoitanut kätilö tuli sanomaan heipat kun hänen iltavuoronsa loppui. Kertoi myös että yövuoroon tuleva kätilö aloittaa mulla sen lääkityksen. 

Multa mitattiin verenpaineet ihan ensin, ja ne olivat taas vähän koholla. Kätilö sanoi, että lääkitys myös laskee niitä hieman. Sain siis 4x pienen pillerin vartin välein. Pillereistä tuli vähän huono olo, mutta luulen että johtui siitä kun verenpaineet lähtivät laskemaan. Sairaalassa kattelin telkkaria ja räpläsin puhelinta, eipä siellä oikein mitään muutakaan voinut tehdä. Tai en olisi edes saanut. Aloin nukkumaan joskus puoli 1 aikaan muistaakseni, ja jossain vaiheessa alavatsan paineentunne hävisi kokonaan.

Aamulla katottiin tilanne ja se oli huomattavasti parempi kun edellisiltana. Sain luvan lähteä kotiin, mutta käsky oli olla niin paljon kun mahdollista vuodelevossa. 1-vuotiaan kanssa hieman haastavaa, mutta onneksi viikonloppusin on mies kotona ja arkisin ystäviä lähellä <3 Näillä mennään siis jonkin aikaa. Miks noilla miehillä on aina kamala hoppu!?! Tämä pieni mies saa kyllä tuonne kevääseen asti odottaa!

Onko muilla ollut tämmösiä oireita ja miten ootte niistä selvinnyt?