Tässäkö tämä nyt oli?

Kun aloitin kirjoittamaan blogia, mietin, että kirjoittaisin vain Pyryn ensimmäisiin synttäreihin asti. Sillä blogin alkuperäinen tarkoitushan oli kirjata ylös raskauden vaiheita ja sitä, miten minusta kasvoi äiti. Sen jälkeen jättäisin blogin avoimeksi roikkumaan, mutta postauksia ei enään tulisi. Nyt kun Pyry on sen vuoden täyttänyt, oon vaan järkyttynyt kuinka nopeasti aika on oikeasti mennyt.

Mulla ei ole enään pientä vauvaa, vaan pienen pieni taapero. Mä en voi käsittää, kuinka viisas noin pieni ihminen voi jo olla. Pyry osaa paljon kaikkea, mitä en tosiaankaan osannut vuosi sitten kuvitellakkaan. Mä olen ylpeä myös itsestäni, kuinka mä olen pärjännyt äitinä, ja kuinka hienon pojan olen J:n kanssa onnistunut kasvattamaan. On mullakin ollut heikot hetkeni, jotka tapani mukaan olen yrittänyt pitää mahdollisimman hyvin sisälläni, ettei Pyry näkisi äidin huonoa oloa. Äitiys on myös kasvattanut mua ihmisenä. Mä osaan olla kärsivällisempi ja iloita pienen pienistäkin asioista. Olen ymmärtäväisempi ja ehkä vähän joustavampikin.

Pyryn hymy saa mut melkein joka kerta itkemään, niin ihana ja hyväntuulinen se vain on. Ja en voi käsittää edelleenkään kuinka suloinen lapsi me ollaan onnistuttu tekemään. 

Toisaalta mun hirveästi tekisi mieli jatkaa bloggaamista, ihan vain seuraavankin tulokkaan takia. Että miten Pyry sitten ottaa pikkuveljensä vastaan ja miten meidän arki muuttuu ja alkaa rullaamaan. Mutta toisaalta, kun mun aikani hädin tuskin nyt riittää bloggaamiseen (ellen öisin kirjoita), niin miten sitten kun pieniä on kaksi? Jos jostain saisi ostaa vuorokauteen lisää tunteja, niin toi mun blogiarkistokin näyttäisi muhkeammalta. Nostan hattua niille äideille, joilla on aikaa blogata päivittäin!!

Tiedän, että meidän arkeamme käy lukemassa moni lukija ja tiedän myös että moni haluaisi lukea jatkossakin. Mutta riittääkö mun rahkeet kirjoittamaan kahden pienen lapsen kanssa? Aiheita kyllä varmaan tulisikin paremmin ja intoahan mulla olisi. Tämä mun julkinen päiväkirjani on kerännyt enemmän lukijoita, kun olisin uskonut. Ja tiedän, että lukijalistan ulkopuolellakin on tuttujakin lukijoita. Ehkä siksi syy siihen, että mitään kovin henkilökohtaista en ole tänne halunnut kirjoittaa, suurinosa tuntee J:nkin, mutta en halua häntä muutaman kuvan lisäksi kovin paljoa tuoda esille, sillä en ole varma mitä hän ajattelisi siitä. En myöskään ole meidän yhteisistä keskusteluista ja ajatuksista halunnut kirjoittaa. Päähenkilönä blogissa on kuitenkin Pyry, josta en myöskään mitään noloa halua rustata saatika jakaa noloja kuvia. Kun Pyry alkaa kasvamaan, luultavasti en hänen kuviaan tule netissä jakamaan ollenkaan.

Tätä asiaa sulattelen hetken aikaa, ja mietin kaikessa rauhassa aionko vielä jatkaa kirjoittamista. Luultavasti fb-sivuni tulee pysymään auki, ja sinne tulen päivittämään kuvia ja kirjoituksia, ja Instagram-tilini ei ole häviämässä mihinkään. Kiitos teille ihanille lukijoille, jotka olette jaksaneet seurata meidän arkea ja piristäneet minua ihanilla kommenteilla <3 Ohessa vilahti kuvia Pyryn 1-vuotis synttäreiltä, joita juhlittiin viime viikonloppuna. Pyryllä oli myös 1-vuotis kuvaukset 25.12 ja niistä kuvista tulen kyllä osan lisäämään ainakin Facebookiin. Olkaahan kuulolla siellä suunnalla! Ja onnellista Uutta Vuotta 2015, toivottavasti se tuo teille yhtä paljon onnea ja iloa kun mulle.

Ainiin! Masun kuulumiset: 29.12 kävin rakenneultrassa ja sieltä paljastui, että Pyry saa toukokuussa pikkuveljen! <3 Poika voi hyvin ja kaikki on niinkuin pitää. Viikkoja on kasassa nyt 21+3, hurjaa että jo yli puolenvälin mennään. Masu turpoaa kauhiaa vauhtia, en meinaa itse pysyä edes perässä. Poika on vilkas ja muistuttaa joka päivä potkuillaan ja liikkeillään olemassaolostaan <3

 

Ps. Arvonta on suoritettu ja arvonnan voitti mama! -blogin Miisa! Paljon onnea voittajalle! <3