Elämme vuosituhannella, jolla on tullut tutuksi kaikenlainen elektroniikka. On älypuhelinta, tablettia, tietokonetta ja televisiota. Unohtamatta pelikonsoleita, dvd-soittimia, digiboxeja, Ipodeja yms.
Ja me käytämme näitä laitteita lähes päivittäin. Miten se sitten vaikuttaa meidän lapsiimme? Mä voin puhtaalla omatunnollani myöntää, että kyllä Pyry osaa avata J:n puhelimen ja mun tabletin lukituksen. Hän on myös kirjoittanut mun puhelimella "viestejä", ja joskus siirrellyt karkkeja Candy Crush pelissä. Tekeekö se mun lapsestani kieroon kasvaneen? Epäilen.
Mä olen itse päivisin koittanut rajoittaa puhelimen käyttöä, ja tietokonettakin käytän yleensä vasta kun Pyry nukkuu. Televisio meillä on päällä melkeinpä koko ajan, mutta ei Pyry jaksa siitä kiinnostua, ellei sieltä tule joku todella mielenkiintoinen lastenohjelma tai Salkkareiden tunnari. Sekään itse ohjelma ei kiinnosta, vaan musiikki jonka tahdissa tanssia. Mutta ei tuo sitä telkkaria ikinä tuijottamaan jää.
Pyry ei myöskään ole mun tabletin tai puhelinten perään, ELLEI me niitä hänen silmien alla käytetä emmekä anna huomiota hänelle. Eikä Pyryä se puhelin kiinnosta kun siinä ei pala näytön valo. Heti kun valo syttyy niin kiinnostus herää. Mutta tää sama koskee myös taskulamppua. Pimeänä tylsä, valo päällä hauska.
Mä ymmärrän ihmisiä, joiden mielestä kaikki elektroniikka on ihan ehdoton nounou, sillä kyllähän videopelitkin osaa olla koukuttavia. Mutta sinä vanhempanahan määrität sen, paljon sitä elektroniikkaa käytetään viikossa. Ei lapsi.
En mäkään oo sitä mieltä, että Pyryn ikäisen täytyisi osata pelata tabletilla tai katsoa joka ilta Pikku Kakkonen telkkarista, mutta en myöskään usko että siitä haittaa on jos kerran parissa viikossa annan pojan leikkiä tabletilla tai mun puhelimella sen aikaa, että saan ruuan tehtyä ilman että toinen roikkuu lahkeessa huutaen kiinni. Kyllä Pyryä pääsääntöisesti omat leikit ja lelut kiinnostaa, mutta kyllä tuo lapsi osaa myös tylsistyä joskus. Ja saakin tylsistyä, sillä äkkiä hän uuden leikin keksii. Mutta joskus vaan on hänelläkin huono päivä jolloin ei kelpaa mikään.
En mä aio ladata tohon tabletillekkaan mitään pelejä ihan vaan Pyryä varten, koska ei se niitä vielä kaipaa. Täytyy hänen oppia alkamaan leikkiä muutakin kun vain valmiita pelejä. On se musta kauhean näköstä kun 10-vuotiaat hengailee kaupungilla älypuhelimet kourassa jonka välityksellä varmaan keskenään keskustelevatkin. Ja kyllä mä myönnän, että mäkin käytän mun puhelinta päivittäin ja ihan liikaa. Mutta olen mä sitä yrittänyt rajoittaakkin.
Sillä loppujenlopuksi, kyllä mä haluan että Pyrynkin elämään mahtuu vanhat kunnon leikit autoilla, eikä ainoastaan rallipelit tabletilla tai pelikonsolilla. Mutta tässäkin asiassa olen sitä mieltä, että kohtuus kaikessa. Ja sinä aikuisena osaat ja pystyt rajoittamaan sitä, kuinka paljon lapsesi käyttää elektroniikkaa. Ja tosiaan, tällä vuosituhannella on hyvin vaikea kokonaan elektroniikkaa kieltää, sillä väitän, että se on jollain tapaa jokaisen perheen arkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti