"Tuleeko meistä sitten vanhoja, aletaanko käymään sunnuntaisin bingossa." (vitsillä)
Haha, ei. Ei meistä tuu ja ei, bingo ei oo mun juttu.
Mut joillekkin se menee näin. Että kun saadaan lapsia tai mennään naimisiin ni se automaattisesti tarkoittaa sitä että sosiaalinen elämä romahtaa. Ollaan vaan kotona keskenään, kaupassa ja apteekissa tietty pakko käydä.
Muutto johonkin jumalanseläntaakse, ettei varmasti vahingossakaan tuu sosiaaliseksi.
Mä tulisin hulluks jos näin kävisi.
Pojan synnyttyä tottakai mun kädet oli enemmän sidottuna häneen. Mut ei se sitä tarkottanu, että suostuisin nököttämään kotona kaiken aikaa tuijotellen vastasyntynyttä.
Mä oon nähny mun kavereita, jopa niitä jota en ennen raskautta/raskausaikana nähnyt, mä oon käyny ulkona ja jopa ilman poikaa lähtenyt kylille. Enkä tunne siitä yhtään huonoaomatuntoa.
No entäs sitten tää naimisiin meno? Ei mulle tietääkseni yhtään lisää vuosia tuu sen päivän jälkeen, synttäritkin vasta marraskuussa.
Mä saan saman sukunimen kun J:llä ja Pyryllä, meistä tulee nimellisestikkin perhe. Ei se tarkoita sitä että me eristytään pieneen koloon ihan vaan kolmisin.
Ei mulle, tai J:lle mitään palloa laiteta jalkaan.
Mä oon saanu mennä, J on saanut mennä ihan "kysymättä lupaa". Tottakai on kohteliasta kysyä, että onko toinen suunnitellu siks päiväks jotain, jos ei oo niin fine.
Omaa aikaa täytyy olla. Oli sitten kyse parisuhteesta, perheestä tai avioliitosta. Mä ainakin ahdistuisin jos joutuisin joka päivä 24/7 nyhjöttää J:n kainalossa. Ei sillä, kyllähän on niitäkin päiviä kun ei jaksa tai halua tehdä mitään muuta kun olla siinä kainalossa ja laittaa puhelin kiinni. Mut se ei oo, eikä tule olemaan jokapäiväistä.
Mä tiedän, että J ei musta eroa ota jos nään mun kavereita tai käyn ulkona juhlimassa, enkä joka päivä nyhjötä kotona. Ja sama pätee toisinpäin.
Mä tiedän tapauksia, jossa on alettu seurustelemaan ja sitten ollaan ihan vaan kahden. Ei nähdä ketään kavereita ja aina vaan ollaan yhdessä joka paikassa. Nää parisuhteet on yleensä kariutunu eroon, tai kavereiden menetyksiin.
Meillä on nuorempana tapana olla kunnon porukalla jossain hengaamassa, yleensä jossain koulun pihalla tms! On tavallaan ikävä niitä aikoja, koska silloin oltiin kaikki hyvät ystävät samassa paikkaa samaan aikaan. Mutta ei mulla tulis nyt mieleenkään lähtee mihinkään pihalle porukalla hengailemaan. Oon kuitenkin jo sen verran kasvanut aikuiseksi, että kavereita ja ystäviä on ihana nähdä, mutta kyllä se kahvittelu riittää, ei mulla riittäis edes energia hengailla jonkun kanssa koko päivää aamusta iltamyöhään.
Eikä mun tarvii baarissa ravata joka viikonloppu vaan muistuttumassa niitä baarimikkoja, portsareita ja humalaisia kavereita että elossa ollaan.
Minuun saa ottaa yhteyttä ja minä otan yhteyttä muihin, minua ei ole sidottu toiseen ihmiseen kiinni, vaikka aionkin tämän toisen ihmisen kanssa viettää loppuelämäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti