Toivepostaus part 1.

Eli näin tässä nyt sitten kävi, että toivepostauksen äänestyksessä tuli tasapeli!

Taidan aloittaa kirjoittamalla tuosta Tulevaisuuden suunnitelmista, koska en vielä jaksa alkaa kuvailemaan tätä meijän kaatopaikkaa!

Sanomattakin selvää, että päälimmäisenä suunnitelmissa on nuo tulevat häät. Niissä riittää kyllä tekemistä ja suunnittelemista seuraavien 3kk ajaksi. Onneksi on ihan huipputiimi auttamassa niiden toteutuksessa. Muutama ihminen on multa kysynyt, että eikö mua pelota mennä naimisiin. Tai että oonko varautunu siihen, et kaikki muuttuu. 
Ensimmäiseen vastaan että ei, ei pelota. Mikä siinä pelottais? Pureeko se pappi vai miks pitäis pelottaa? Mähän sinetöin mun onnellisuuden mun (tulevan) mieheni kanssa jota rakastan. Hämähäkkejä mä pelkään, en naimisiin menoa!
Ja toisekseen, miten kaikki muuttuu? Mullahan vaihtuu vaan sukunimi. Kaikki meillä on tähänkin asti ollu yhteistä, ja niin on jatkossakin. Näihin häihin ja tähän postauksen aiheeseen liittyen: mulla on suunnitelmissa mennä vain kerran elämässä naimisiin. Ja pysyä naimisissa.

Lapsia. Lisää lapsia. Niitä on suunnitelmissa tehdä, ja pienellä ikäerolla. (En sentään vielä ole raskaana!) Me molemmat J:n kanssa haluttais ainakin 3 lasta, ja toivotaankin että ne meille suodaan. Jotenkin mietityttää, että kun Pyry syntyi, niin se rakkauden ja kiintymyksen määrä on niin rajaton, että jos saadaan vielä lisää lapsia, niin riittääkö sitä niille muille? Tai siis tottahan toki niitäkin lapsia rakastaa ihan älyttömästi, onhan nekin sun omia. Mutta onko samanlaista tunnetta kun esikoisen kanssa? Esikon kanssa kaikki on kuitenkin niin uutta ja jännittävää ja sellasta tunnetta ei ole koskaan ennen kokenut. Useamman lapsen äidit, vastatkaa tähän ja valaiskaa mua, mitä odottaa! :D

Ja jos (ja kun) me saadaan lisää lapsia, niin ei ne kaikki tänne meijän pikkupikku kaksioon mahdu. Nytkin tekee jo tiukkaa. Eikä Pyryllä oo edes vielä paljon leluja. Häiden jälkeen suunnitelmissa onkin alkaa rakentaa taloa. (Ja siinä jossain välissä niitä lapsia, hehe) Rakentaa siksi, koska me halutaan että kaikki on uusinta uutta. Rakastan vanhanaikaisuutta ja maalaisromanttista sisustusta yms, mutta uudella tarkotan talon rakenteita. Salaojat, putket, katto, sähköt jne. Vanhoissa taloissa mietityttää aina että no koskas tässä on putket uusittu. Sitten jos muutat semmoseen taloon missä ei mitään peruskorjauksia oo tehty moniin vuosiin niin a) saat joko rempata ne kaikki ennen muuttamista (=suht kallista) tai b) kohta sulla voi kotona olla vesivahinko tai katto vuotaa tai salaojat pettää. Ei kiitos! Talopaketti vai alustaloppuun itse rakennettu? Se jää nähtäväksi. Löytäis nyt ensin sen tontin jostain halvalla! Ja toiveena on tietysti se rantatontti, tosin sit täytyy vissiin olla miljonääri, että sellasen saisi. Huoh. Aina saa haaveilla, eikö vain?

Työ. (Mitä se on?) Tällä hetkellä mulla on ehkä maailman paras työnantaja. Tuolla se nukkuu omassa pinnasängyssään. Ei tästä hyvää palkkaa rahallisesti saa, mutta työedut, -ajat + muut on sitäkin parempia. Ah, rakastan mun työtä tällä hetkellä.
Haaveena mulla on kyllä tulla sisustussuunnittelijaksi. Se on ollu mun haaveena jo monen monta vuotta, kuitenkin valitsin kampaamo-opinnot artesaaniopintojen sijaan. Ehkä mä joskus kouluttaudun. Toinen työ mistä pitäisin, olisi olla jossain vaateliikkeessä töissä. Ehkä jonain päivänä. 
Nyt aion täysillä keskittyä tähän työhön mikä mulla on, ja nauttia jokaisesta sekunnista mun rakkaan poikani kanssa. <3 Työsuhdetta kun on vielä monen monta kuukautta (vuotta) jäljellä!

Tässähän nyt näitä suurimpia suunnitelmia. Toki aioin myös jonain päivänä voittaa lotossa. Tai kenossa. Mutta ei mennä asioiden edelle, eihän? ;)


Part 2:sen postaan heti, kun saan vähän kuvattua tätä meidän huushollia! Siitä tuleekin siis suurimmaksi osaksi kuvapostaus!





Neea